Pintaa syvemmältä
Kiinan kaupan ja investointien kasvu useissa Afrikan maissa herättää ristiriitaisia tunteita. Länsimaissa on paheksuttu etenkin Kiinan öljynporaushankkeita Sudanissa, missä maan hallitus käy veristä sisällissotaa Darfurin maakunnassa.
Toiset kuitenkin muistuttavat, että Kiina tekee vain samaa kuin entiset siirtomaavallat ja Yhdysvallat ovat tehneet jo vuosisatojen ajan: hankkii talouskasvuunsa kaipaamiaan raaka-aineita sieltä mistä saa.
Monet Afrikan hallitukset ovat sen sijaan tyytyväisiä, kun kauppa käy ja luvassa on rakennushankkeita ja lainoja uudelta mahtavalta yhteistyökumppanilta, joka ei puutu Afrikan maiden sisäpolitiikkaan eikä aseta lainoille ja lahja-avulle hankalia ehtoja, kuten länsimaat. Vuoden 2006 kiinalais-afrikkalaisessa huippukokouksessa Kiina lupasi rakennusurakoita Afrikkaan lähes kaksi miljardin dollarin edestä.
Afrikan maiden mineraalien kasvanut kysyntä taas on nostanut useiden raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja ja tehnyt kaivosbisneksestä aiempaa kannattavampaa.
Kaupunkien köyhät, jotka elävät usein vain muutamalla eurolla päivässä, ovat puolestaan innoissaan, kun katukaupassa on saatavilla halpoja kulutustuotteita, keittiöastioista kankaisiin ja radioista matkapuhelimiin. Afrikan maiden kapea älymystö ei ole varma kannastaan, Kiina-suhteilla kun on sekä etunsa että haittansa.
Kiina on tänä päivänä maailman suurin tietotekniikan, lelujen ja kenkien valmistaja ja toiseksi suurin autojen valmistaja, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Kiina on myös maailman suurin kivihiilen, raudan, teräksen, alumiinin ja sementin kuluttaja sekä maailman suurin ulkomaisten sijoitusten kohde. Öljynkulutuksessa Kiina on noussut maailmantilaston kakkoseksi, Yhdysvaltojen jälkeen.
Pelkästään vuonna 2006 Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan arvo kasvoi yli 40 prosenttia. Kiina on nyt Afrikan maiden kolmanneksi suurin kauppakumppani (Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen). Kiinan tuonnin arvo Afrikasta oli viime vuonna 29 miljardia dollaria. Samaan aikaan kiinalaistuotteita vietiin Afrikkaan 27 miljardin dollarin edestä.
Pääministeri Wen Jiabao asetti pari vuotta sitten tavoitteeksi Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan kasvattamisen sataan miljardiin dollariin vuoteen 2010 mennessä.
Kiina hankkii Afrikan maista ennen muuta öljyä, mineraaleja ja raakapuuta. Vuonna 2007 öljyn osuus Kiinan Afrikan-tuonnista oli peräti 62 prosenttia.
Kiinasta viedään Afrikkaan lähinnä kulutustuotteita ja koneita, etenkin öljynporauslaitteistoa ja metsäkoneita.
Kiinan koko öljyntuonnista 25 prosenttia on peräisin Afrikan maista: Angolasta, Sudanista, Nigeriasta, Gabonista ja Päiväntasaajan Guineasta.
Samalla on kuitenkin huomattava, että Afrikan maiden koko öljyviennistä suurin osa menee edelleen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Vuonna 2006 Afrikan maiden öljyviennistä vain 14 prosenttia päätyi Kiinaan.
Kiinan suuria investointeja Afrikan maissa onkin syytä tarkastella Kiinan omien intressien kannalta. Kun vuonna 2006 kiinalais-afrikkalaisessa huippukokouksessa sovittiin lukuisista suurhankkeista, pääpaino oli nimenomaan kaivosteollisuudessa ja tiehankkeissa.
Egyptiin rakennetaan parhaillaan kiinalaisvoimin suurta alumiinitehdasta, Sambiaan kuparitehdasta ja Etelä-Afrikkaan ferrokromisulattoa. Nigeriassa kiinalaiset urakoivat suurta valtatietä, Angolassa kunnostetaan teitä ja siltoja. Ghanassa maaseudun puhelinyhteyksiä kehitetään kiinalaisrahalla.
Kiinalaisyhtiöt vastasivat Ghanassa myös jalkapallostadionien rakentamisesta Afrikan viimevuotisten jalkapallomestaruuskisojen alla. Maanosan ensi vuoden jalkapallokisoja varten kiinalaiset rakentavat parhaillaan viittä suurta stadionia Angolassa.
Tällainen lahja-apu nostaa varmasti Kiinan osakkeita futishullujen afrikkalaisten silmissä.
Viime viikolla julkistettu raportti työoloista Afrikan maissa toteutettavissa kiinalaishankkeissa antaa vähemmän ruusuisen kuvan Kiinan panoksesta mustan maanosan hyväksi. Afrikan maiden ammattiliittoja lähellä olevien tutkimuslaitosten kokoamassa ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen Saskin rahoittamassa yli 400-sivuisessa tutkimuksessa haastateltiin afrikkalaisia työntekijöitä kiinalaistehtaissa ja rakennushankkeissa kymmenessä Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa.
Työolot vaihtelivat tietysti eri maiden ja eri hankkeiden välillä, mutta yhteistä miltei kaikkialla oli se, ettei kiinalaisprojekteissa sallittu ammattiliittojen toimintaa. Työntekijät palkataan pätkäsuhteisiin yleensä ilman kirjallista työsopimusta. Työolojen kannalta seuraukset ovat arvattavissa.
”Esimerkiksi Namibiassa rakennusalalla minimipalkka on yhdeksän Namibian dollaria eli vajaa euro tunnissa, mutta kiinalaiset yhtiöt maksavat paikallisille rakennusmiehille vain kolmasosan lainmukaisesta minimistä. Kiinalaisella tekstiilitehtaalla monet työntekijät eivät olleet ikinä pitäneet lomaa”, summasi namibialainen tutkija Herbert Jauch viime viikolla Metalliliiton tiloissa Helsingissä.
Afrikan maissa toimivat kiinalaisyhtiöt ovat Kiinan valtion omistamia. Niinpä Namibiassa tutkijaryhmän edustajat valittivat kiinalaisfirmojen lainvastaisesta toiminnasta paitsi kauppa- ja teollisuusministeriöön myös Kiinan suurlähetystöön.
”Molemmilta tahoilta saatiin kutakuinkin samat vastaukset. Molempien mielestä tärkeintä oli, että luodaan työpaikkoja. Suurlähetystöstä sanottiin, että Kiinassakin kamppailtiin pitkään ennen kuin elinolot kohenivat. Kauppa- ja teollisuusministeri totesi, että on parempi kärsiä nyt, jotta lapsillamme olisi paremmat olot.”
uutiskirje 