Yhteiskunnan elätit?

Viimeinen sana

Monet uutislehdet ovat viime viikkoina olleet itse uutisia. Uutisen logiikkaan kuuluu, että useimmiten huono uutinen on hyvä uutinen. Ihminen on saatava kiinnostumaan ja huudahtamaan lehden otsikon nähdessään, että ”Oho!”.

Näin on ollut nimenomaan paperisten lehtien valtakautena. Nyt tilanne on kovaa vauhtia muuttumassa. Tiedonvälitys on muuttunut internetin, digi- ja verkkolehtien myötä entistä nopeammaksi.

Nopeaan reagointiin perustuvat verkon klikki-uutisetkin muuttuvat entistä lähemmäs Iltapäivälehtien vanhaa kolmen K:n strategiaa – eli kalma, kauna ja kiima myyvät.

Alalla puhutaan kuolemanlaaksosta, jota kohti lehdet kulkevat.

Jos ennen aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun keittiössä kaikuivat Oho!-huudot, nyt huudahduksia tulee jatkuvana laimenevana virtana pitkin päivää epämääräisiltä suunnilta. Huudahdukset ovat muuttuneet vähitellen turskauksiksi tai häipyneet lähes kuulumattomiin. Jos ennen oli huutajia, nyt on korkeintaan kuiskaajia kännykkä kourassa.

Printtilehden tekijää hirvittää, sillä niin nopeaa on ollut ajan riento. Paperisten lehtien levikit tippuvat kautta koko lehdistön, eikä vain meillä, vaan ympäri maailmaa. Alalla puhutaan kuolemanlaaksosta, jota kohti lehdet kulkevat. Jos jyrkänteeltä tipahtaa, vaikea sinne on enää kavuta takaisin.

Lehtiä kuritettiin viime vuoden alusta arvonlisäverolla. Lähes kautta linjan lehdet siirsivät tämän 10 prosentin veron suoraan tilaushintoihin.

Kun samaan aikaan muun muassa paperin hinta nousi, Itella ja kumppanit nostivat jakeluhintojaan ja taantuma iski kuluttajiin, niin ei ollut mikään ihme, etteikö arvonlisäverolla olisi ollut vaikutuksia tilaajamääriin. Levikit ovatkin lehdestä riippuen tippuneet 5–12 prosenttia. Jyrkin syöksy on tainnut olla Helsingin Sanomilla.

Yleisen murroksen, mutta myös arvonlisäveron takia alalta on parissa vuodessa häipynyt noin tuhat työpaikkaa. Niiden myötä valtio on menettänyt ehkä enemmän verotuottoja, kuin on arvolisäverolla saanut. Yhteiskunnan piikkiin on lisäksi tullut sievoinen summa työttömyydestä aiheutuvia kuluja.

Jos valtiovarainministeriön tuorein esitys toteutuu eli lehtimaksujen alv-vero nostettaisiin 10 prosentista 22 prosenttiin, niin aika monessa lehtitalossa ja painossa ulko-ovi kävisi tiuhaan tahtiin – ja kyyti olisi kylmää. Se saattaisi olla monelle lehdelle se viimeinen katkeava oljenkorsi.

Poliittiset lehdet – eli kaikkien eduskuntapuolueiden lehdet – ovat saaneet osan käyttömenoistaan valtion budjetista maksettuna viestintätukena, joka jaetaan puolueiden kautta. Kaikkien vielä ilmestyvien puoluelehtien kannalta tuki on merkittävä.

Monipuolista puoluelehdistöä on pidetty tärkeänä osana koko demokraattista järjestelmäämme. Niiden kautta sananvapaus toteutuu laajasti ja erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset pääsevät julkiseen keskusteluun. Moni tärkeä asia on myös tullut julki puoluelehdistön kautta.

Puoluelehdet työllistävät suoraan yli sata henkilöä ja välillisesti vielä paljon enemmän lehtipainoissa, mainostoimistoissa, kuljetus- ja jakeluyrityksissä, paperiteollisuudessa ja motokuskeinakin. Yhteiskunta saakin verotuottoina takaisin merkittävän osan – ellei jopa kaikki – maksamastaan lehdistötuesta.

Eivät lehdet toki pelkän lehdistötuen varassa elä. Kansan Uutisten tuotoista sen osuus on noin kolmannes.

Tilaajat ovat edelleenkin merkittävin Kansan Uutistenkin tulonlähde, vaikka yhden alueellisen valtalehden päätoimittaja kutsuikin Sanomalehtien liiton seminaarissa puoluelehtiä ”yhteiskunnan eläteiksi”.

Suoraan Teiltä arvoisat tilaajat, Kansan Uutiset yhtenä näistä eläteistä saa kuitenkin yli miljoona euroa tilaustuottoja vuosittain.

Kiitos niistä! Ilman teitä meitä ei olisi ainakaan nykymuodossa olemassa.

Kannattaa myös muistaa, että ilmaista Kansan Uutisten verkkolehteäkään ei olisi ilman tilattavaa Kansan Uutisten Viikkolehteä olemassa.

Viikkolehden tuotoilla teemme verkkolehden – ja kehitämme sitä.