Huumemarkkinoita tutkiva sosiologi Jussi Perälä on addiktoitunut – onneksi ei kuitenkaan huumeisiin, vaan tutkimustyöhönsä kentällä.
– Se on puoleensa vetävä maailma. On todella koukuttavaa päästä sisään käyttö- ja myyntipiireihin ja seurata niiden toimintaa ilman, että itsellä kuitenkaan on niin paljon riskejä kuin toimijoilla, Perälä pohtii.
Hän on tehnyt kenttätutkimuksiaan jo yli 10 vuotta, osittain muiden töiden ja opintojen ohessa. Sekä pro gradu -työ että väitöskirja ovat syntyneet kenttätutkimusten pohjalta. Alkukesästä häneltä ilmestyi väitöskirjaan pohjaava yleistajuinen teos Ikuinen säätö – Helsingin huumemarkkinat (Like 2013).
Vankilasta ei ole apua
Leppoisimmillaan huumeporukoiden arki voi olla rauhallisia iltoja ”luukussa” kynttilänvalossa kaverien kesken tai vedonlyöntikuponkien täyttelyä. Enimmäkseen on kuitenkin varsin kaoottista. ”Puhelin soi 476 kertaa päivässä”, kuvaa kirjassa esiintyvä tukkuri Miksu aikaa, jolloin hänellä on kaupattavaa. Terveyskin rapistuu nopeasti. Perälä pelkää joidenkin väitöstään varten jututtamiensa käyttäjien jo kuolleen.
Olennainen osa huumeiden käyttäjien ja varsinkin myyjien elämänkaarta on vankila. ”En tunne ketään myyjää, joka ei olisi ikinä jäänyt kiinni”, sanoo kirjassa haastateltu amfetamiinitukkuri. Monet pystyvät pyörittämään huumebisnestä vankilastakin käsin, ja kamaa saa muurien sisäänkin mitä moninaisimmin keinoin.
– Tilastojen mukaan 90 prosenttia vangeista on vakavasti päihdeongelmaisia. Voi kysyä, onko fiksua laittaa heitä vankilaan toistensa keskuuteen, Perälä sanoo.
Vankilasta moni joutuu suoraan kadulle, ja tilannetta pahentavat huumeiden myynnistä langetetut, valtiolle maksettavat korvaukset. Ne ovat suuruudeltaan keskimäärin noin 30 000 euroa ja perustuvat arvioituun katukauppahintaan. Toteutuneita hintoja ei huomioida, eikä myöskään sitä, minkä verran kauppias on jakanut ainetta ilmaiseksi tai käyttänyt itse hovinsa kanssa.
Tuomitut takaisin yhteiskuntaan
– Summat ovat tuulesta temmattuja ja kaatavat useimpien ihmisten talouden. Tuomio ei motivoi normaaliin elämään, Perälä sanoo.
Näköpiirissä ei helposti ole muuta kuin vanhan bisneksen jatkaminen.
Perälä painottaisi rangaistusten sijaan hoitoa.
– Tuomitut pitäisi saada koulutuksen ja motivoivan työskentelyn kautta sitoutumaan tai palaamaan tähän yhteiskuntaan. Nyt heitä potkitaan siitä väkisin ulos.
Suomessa noin 70 prosenttia huumepolitiikkaan käytettävistä varoista menee kontrolliin eli poliisitoimintaan. Loput 30 prosenttia jakautuvat tutkimuksen, haittojen vähentämisen ja ennaltaehkäisyn kesken.
Jussi Perälän laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 30. elokuuta. Osta näköislehti.
uutiskirje 
