Koska kirjan kansien väliin on ollut tapana kuvata pelotta koko inhimillisen kulttuurin kirjo, ei vakavasti otettava kirjallisuus voi välttyä yhteiskunnallisuudelta. Toisilla kirjailijoilla se on suorempaa kuin toisilla.
Teksti itsessään vaikuttaa perinteisen puoluespektrin ulkopuolella, mikä antaa kirjoittajalle enemmän liikkumavaraa, kun tekijä ei ole suorassa vastuussa tovereilleen. Myös kirjailijoiden poliittisen toimijuuden edellytyksenä lieneekin juuri liikkumavapaus.
Kaksi selkeästi poliittista nykykirjailijaa ovat Sally Rooney ja Rebecca Kuang. He tulevat eri kulttuuritaustoista ja käsittelevät eri aiheita, mutta molemmat ovat syventyneet romaaneissaan yhteiskunnallisiin teemoihin ja tutkineet henkilökohtaisten suhteiden ja valtarakenteiden politiikkaa.
Molemmat ovat myös saaneet osakseen melkoista suitsutusta, Rooney jopa sukupolvensa äänen manttelin useissa kirjallisissa julkaisuissa.
Rooney – väittelijä
Irlantilainen Sally Rooney nousi kuuluisuuteen romaaneillaan Conversations with Friends (2017) ja Normal People (2018). Teosten temaattisessa keskiössä ovat nuorten aikuisten keskinäiset suhteet sekä sosiaalisen luokan määrittämät odotukset, toiveet ja rajoitteet. Hänen uudempi romaaninsa Kaunis maailma, missä olet (2021, suom. 2022) käsittelee ilmastonmuutosta ja tulevaisuuden vaihtoehdottomuutta.
Ennen kirjailijanuraansa Rooney on hankkinut kannuksia toimimalla Dublinin Trinity Collegen väittelykerhossa pärjäten vastaavissa mittelöissä myös Euroopan tasolla. Tämä tausta näkyy Rooneyn kirjojen dialogeissa. Vuoropuhelut muistuttavat aika ajoin väittelyitä, joiden päämääränä on esittää lukijalle juttelun muodossa jokin ajatus maailmasta ja kuinka ihmiset teeseihinsä tukeutuvat
Mitään sokraattista dialogia ei näiltä hahmoilta kannata silti odottaa, sillä Rooney ymmärtää kirjoittavansa ihmisistä eikä filosofisista ajatusleikeistä. Arkinen väittely voi päättyä hämmentyneeseen hiljaisuuteen tai huomio kiinnittyä yhtäkkiä ihmissuhteen luonteen arviointiin.
Teostensa ulkopuolella Rooney ei arkaile kannanottojensa suhteen.
Kuang – kosmopoliitti
Rebecca Kuang on kiinalaisamerikkalainen kirjailija, joka löi läpi Poppy War -fantasiatrilogiallaan (2018–2020). Tässä sarjassa tapahtumien taustalla ovat brittiläisen imperiumin tekoset Kaukoidässä sekä toinen Kiinan-Japanin sota. Sisältönsä puolesta trilogia edustaa hyvin synkeää fantasiaa, jonka tapahtumat tarjoavat kehikon kolonialismin perkaamiselle.
Teoksessaan Babel (2022) Kuang yhdistelee fantasiaelementtejä perinteikkääseen yliopistoromaaniin jatkaen samalla imperialismikritiikkiään. Teos upposi ”dark academia” -estetiikasta innostuneeseen yleisöön, joka sai teoksessa myös ilmeisen kaivatun irtioton someliikettä määrittäneestä peribrittiläisestä ”high tory” -estetiikasta.
Uusin teos Yellowface (2024) on aiemmasta poiketen tähän päivään sijoittuva satiiri rodun ja somen vaikutuksesta ihmisen tapaan olla tässä maailmassa. Teos maalaa sangen kirvelevän kuvan kirjankustantamisen maailmasta.
Rooney – yksilöitä
Rooneyn romaanit keskittyvät usein yksilötason ongelmiin, jolloin kertomukset pyörivät ihmissuhteiden ympärillä. Hahmot elävät tässä maailmassa ja ovat pääasiassa huolissaan omasta selviytymisestään. Sosialistisen realismin ankean opettavaisia työn sankareita Rooneyn hahmot eivät missään nimessä ole. Heidän välisiä suhteitaan määrittävät luokkaerot, jotka antavat oman jännitteensä esimerkiksi vuoropuheluihin.
Rooney ei ole aivan immuuni julistamiselle. Usein hänen kirjoittamansa hahmot toteavat ääneen olevansa turhautuneita esimerkiksi uusliberalismiin. Kommentoidessaan laajempaa poliittista tyytymättömyyttä Rooney ei toisaalta anna suoria vastauksia, mikä on marxilaiselle taiteilijan katsottava eduksi.
Rooneyn poliittinen lähestymistapa on monella tapaa hienovarainen – hänen romaaninsa eivät tarjoa selkeitä poliittisia manifesteja tai avointa poliittista toimintaa. Sen sijaan hän korostaa läpitunkevia ja usein salakavalia tapoja, joilla poliittiset ja taloudelliset rakenteet muokkaavat yksilön elämää, vaikka näistä rakenteista ei keskustellakaan avoimesti
Teostensa ulkopuolella Rooney ei arkaile kannanottojensa suhteen. Hän on avoimesti julistanut olevansa marxilainen feministi, mikä on sinällään saanut takajaloilleen useita oikeistolaisia kommentoijia – Suomessa esimerkiksi kirjailija Jarkko Tontin – kuin myös tosikkovasemmiston ankeimpia vänkääjiä. Rooney keskittyy useimmiten ruotimaan esimerkiksi luokkaan ja sukupuoleen liittyviä valtarakenteita, mutta on ottanut kantaa myös esimerkiksi Palestiinan tilanteeseen ja kieltänyt kirjojensa kääntämisen hepreaksi.
Kuang yhdistelee fantasiaelementtejä perinteikkääseen yliopistoromaaniin.
Kuang – rakenteita
Rebecca Kuangin teokset ottavat poliittisuudessaan useamman askeleen makrotason suuntaan. Kuang hyödyntää tarinoita rakentaessaan todellisia historiallisia tapahtumia, kuten Nankingin verilöylyä, ja käyttää fantasiaa välineenä tuodakseen lukijan eteen mahdollisuuden pohtia sodan etiikkaa, imperialismia sekä etuoikeuksia.
Käyttäessään kiinalaisia tarinoita omien kirjojensa polttoaineena hän tekee myös selkeän irtioton hyvin länsimaalaisesti värittyneestä lajityypistä, mitä voi pitää jo itsessään poliittisena ratkaisuna.
Babelissa Kuang kuvaa nuoren kiinalaistaustaisen pojan matkaa viktoriaanisen ajan Oxfordissa kohti oppineen kääntäjän ammattia. Tarinaan nivotaan samalla yhteiskunnallisten teemojen lisäksi esimerkiksi petoksen tematiikkaa.
Siinä, missä Rooney välttelee selkeää saarnaajan osaa, saattaa Kuangin kerronnan katkaista jonkin hahmon moittivasävyinen muistutus siitä, kuinka imperialismi tappaa. Tätä tapaa esittää asia ei voi kuvailla hienovaraiseksi, mutta jos kerran puhujalava on annettu käytettäväksi, niin täytyyhän tilaisuudesta ottaa kiinni.
Kuang harvemmin ottaa selkeästi kantaa päivänpolitiikkaan samassa mitassa kuin Rooney Palestiinan suhteen. Tätä hän on perustellut eräässä esseessään, jossa Kuang kertoo Kiinasta paenneiden vanhempiensa kokemasta kaiken kritiikin vaientavasta pelon ilmapiiristä. Hän on myös varovainen hyödyntäessään todellisia tapahtumia teoksissaan, ettei asettuisi voimistamaan kommunistisen puolueen nationalistisia kertomuksia.
Ja entä sitten?
Sekä Sally Rooney että Rebecca Kuang ovat merkittäviä hahmoja poliittisessa kirjallisuudessa. He edustavat erilaisia tulokulmia kirjallisuuden ja poliittisen vaikuttamisen risteyksessä.
Rooneyn kuvaamassa maailmassa henkilökohtainen elämä nivoutuu osaksi valtavaa luokkajaon määräämää sosiaalista verkostoa ja selittää, miten identiteetti muovautuu tässä väännössä.
Kuangin teokset taas ovat laajoja, historiasta ja fantasiakirjallisuudesta ammentavia saagoja, joissa ennen kaikkea imperialismin vaikutukset näytetään monella eri tasolla.
Molemmat kirjailijat myyvät erittäin hyvin.
Tässä maailmanajassa avoimen poliittisella kirjallisuudella on tilausta. Rooney ja Kuang eivät ole ainoita kantaaottavia kirjailijoita, mutta heille muotoutuneissa rooleissa korostuvat kirjallisuuden politiikan eri mahdollisuudet.
uutiskirje 
