Sosialidemokraattien SPÖ ja konservatiivien ÖVP ovat hallinneet Itävaltaa viimeiset liki seitsemän vuosikymmentä. Kummankin puolueen kannatus oli aikaisemmin jatkuvasti yli 40 prosenttia.
Kansanpuolueen kannatus putosi tuon rajan alle vuoden 1990 vaaleissa. Se ylitti rajan vielä kerran, vuonna 2002. Sosialidemokraatit puolestaan jäivät alle 40 prosentin vuonna 1994.
Sunnuntain vaaleissa suurpuolueiden kannatus oli ennätyksellisen alhainen, SPÖ:n 27,1 ja ÖVP:n 23,8 prosenttia. Ne säilyttivät nipin napin enemmistönsä Nationalratissa, kansallisneuvostossa.
Kaksi suurta on lähes pakotettu pysymään yhdessä hallituksen saamiseksi kasaan.
Puolueiden johtajien Werner Faymannin ja Michael Spindeleggerin puheista päätellen tarkoituksena on jatkaa hallitusyhteistyötä. Faymann on tehnyt selväksi, ettei yhteistyö oikeistopopulistisen FPÖ:n kanssa tule kuuloonkaan.
Oikeistopopulismi menestyi
FPÖ, joka on ulkomaalaisvihamielinen ja islamofobinen sekä tosiasiassa myös antisemitistinen, oli vaalien voittaja ja nousi 21,4 prosentin tuloksella kansanpuolueen kannoille.
Puolueen suuruudenaika oli 1999, jolloin se Jörg Haiderin johtamana sai 26,9 prosentin kannatuksen ja pääsi ÖVP:n kumppaniksi Wolfgang Schüsselin johtamaan hallitukseen.
Jörg Haiderin vuonna 2005 perustama BZÖ, Itävallan tulevaisuuden liitto, putosi parlamentista menetettyään kaksi kolmasosaa kannatuksestaan.
Puolue oli Haiderin luomus tilanteessa, jossa hän hajotti FPÖ:n. BZÖ sai 2008 vaaleissa yli kymmenen prosenttia äänistä. Haiderin kuoltua auto-onnettomuudessa samana syksynä alkoi perustajansa karisman varassa olleen puolueen rapautuminen.
Automiljardööri Frank Stronach pettyi puolueensa liki kuuden prosentin tulokseen. Hän oli kuitenkin kulmikkailla tv-esiintymisillään itse pitkälti vastuussa siitä, että Team Stronach jäi varsin kauas gallupien ennakoimasta menestyksestä.
FPÖ, BZÖ ja Team Stronach keräsivät yhdessä liki kolmanneksen äänisaaliin, joka kuvaa oikeistopopulistisen protestin kannatuspohjaa Itävallassa.
NEOS vaalien yllättäjä
Vihreät ylsi historiansa parhaaseen tulokseen 11,5 prosentin äänisaaliilla. Arvioiden mukaan tulos olisi ollut vielä parempi, jos vajaa vuosi sitten perustettu NEOS, Uusi Itävalta, ei olisi vienyt vihreiltä urbaaneita, koulutettuja kannattajia.
NEOS oli vaalien yllättäjä. Se kampanjoi liberaaleilla, muun muassa koulutusta ja taloutta koskevilla teemoilla ja keräsi kannatuksensa paljolti kansanpuolueeseen pettyneiltä.
Puolue on talousliberaali, mutta monissa arvokysymyksissä sen ehdokkaat esittivät ristiriitaisia, ei aina niin liberaaleja näkemyksiä. Puheenjohtaja Matthias Strolz on sanonut puolueen olevan valmis keskustelemaan hallitukseen osallistumisesta.
Pysähtyneisyys vaivaa
Itävallan talous on varsin hyvässä kunnossa. Työttömyys on EU-maiden alhaisimpia, viiden prosentin luokkaa. Itävaltalaisilla menee – keskimääräisesti ottaen – taloudellisesti aika hyvin.
Itävaltalaiset ovat kuitenkin tyytymättömiä poliitikkoihin ja puolueisiin. Syynä ovat yleinen jähmeys sekä monet poliitikkoihin liittyneet talousskandaalit. Tyytymättömyys näkyy kahden suurpuolueen kannatuksen sekä äänestysprosentin laskuna.
Monet uudistukset, kuten koulu-uudistus tai hallinnon keventäminen, ovat jumiutuneet kahden yhtä suuren puolueen, SPÖ:n ja ÖVP:n, erilaisiin, jopa vastakkaisiin näkemyksiin. Kuitenkin ne ovat olleet ikään kuin pakotettuja yhteishallituksiin, koska muuten ei ole saatu aikaan enemmistöhallitusta.
FPÖ:n kanssa sellainen olisi voinut syntyä, mutta demarit eivät jo periaatteesta seurustele sen kanssa, ja kansanpuolue on vahingosta viisastuneena pitänyt siihen etäisyyttä.
Itävallassa on noin kahdeksan miljoonaa asukasta. Liittopresidentin, kansallisneuvoston ja liittohallituksen rinnalla toimivat yhdeksän osavaltion parlamentit ja hallitukset. Hallintokoneisto on rakennettu vastaavalla tavalla. Yleisesti myönnetään, että rakennelma on raskas, mutta sen keventämisestä ei löydy sopua.
uutiskirje 
