Vähän ihmetytti, kun Ryhmäteatterissa otettiin ohjelmiston toiseksi päänäytelmäksi tänä syksynä Lähes onnellinen mies. Olihan sitä esitetty vasta toissa vuonna Teatteri Jurkassa, ja vielä samoin ohjaaja- ja näyttelijävoimin.
Uuteen tulemiseen tutustuminen johti oitis siihen, että ihmettelyt saattoi jättää sikseen. Esitys ansaitsee tulla koetuksi uudelleen. Suosio on tällä päivityksellä varmasti yhtä taattu kuin ensitulemalla.
Miehen itsetunto on nostamisen tarpeessa. Tarvetta on, vaikka kuinka eletään ”miesten maailmassa”. Siitä Juha Kukkosen käsikirjoittama kolmen velikullan elämän tuskien ja totuuksien setviminen lähtee. Hakusessa on miehen elämän todellisuus ja sen etsimisessä löytyy kipupisteitä sankarikolmikon jokaisen jäsenen osalle, ikiomia ja yhteisiä. Yhteisistä kivuista päällimmäisiksi nousevat eroprosessin seurauksena itse kussakin ilmaantuvat.
Elokuvaa miehen ongelmista
Keinona kuvata miehenä olemisen ongelmallisuuksia kolmikko pannaan valitsemaan elokuva. Heidän tehtäväkseen tulee kuvata elokuva miehen asemasta patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Sovinisti sanoisi kolmikon touhun elokuvaa tehdessään olevan niin ämmämäistä, niin ämmämäistä. Sovinistihan muistuttaa juoruilun, salaliittojen rakentelun ja selän takana puhumisen olevan tämän sortin toimintaa. Ja tuon lajin toimintaa tässä näytelmässä riittää.
Parempi on kuitenkin asettua torjumaan moinen tulkinta ja tyytyä neutraalimpaan. Onhan ohjaaja Kukkonen itsekin myöntänyt näytelmän miesten päätyvän ongelmiensa ratkaisemisissa varsin feministisiin vaihtoehtoihin.
Jokainen vahvuuksillaan
Itseironia on avainasemassa tässä näytelmässä, jossa pyrkimys itsensä ymmärtämiseen on niin vahvassa asemassa. Se ei välttämättä johda ratkaisuihin, mutta se helpottaa oloa. Muistaa pitää toki, että helpotus ei välttämättä (tuskin koskaan) ole todellista.
Lähes onnellinen mies –näytelmällä on käsikirjoitus, joka antaa jokaisen roolin esittäjälle mahdollisuuden kunnostautua omilla vahvuuksillaan.
Maltillisinta linjaa roolinsa mukaisesti lopun henkilökohtaiseen kriisiinsä saakka tarinan kokoajana vetää Paavo Kerosuo. Aarni Kivinen osoittaa suuren näyttelijän roolissaan olevansa todellinen ilmeilijä. Naamanväänteitä riittää määrättömästi ja ne kertovat enemmän kuin sata sanaa. Reino Nordin on puolestaan erityisen onnistunut sanasohlon roolissaan. Vauhtinsa oli kaikin puolin hurja. Kaikki eivät varmaankaan pysyneet mukana tämän sohlon puhetulvassa.
Ryhmäteatteri, Pengerkadun näyttämö: Lähes onnellinen mies. Käsikirjoitus ja ohjaus: Juha Kukkonen, lavastus ja pukusuunnittelu: Janne Siltavuori. Rooleissa: Reino Nordin, Aarni Kivinen ja Paavo Kerosuo.
uutiskirje 
