Kongon demokraattisessa tasavallassa syntynyt Ornela Mbenga Sebo piileskeli kaksi viikkoa rahtilaivassa tietämättä, minne oli matkalla. Sitä ennen hän oli paennut kotimaansa sotaa henkensä kaupalla ja päätynyt orjaksi kapinallisten leiriin.
Mbenga Sebo syntyi Walikalessa Pohjois-Kivun maakunnassa, jonka runsaat mineraalivarat ovat tehneet alueesta taistelutantereen.
Perheen elämä oli kuitenkin rauhallista vuoteen 2011. Isä opetti yliopistossa, tytär opiskeli journalismia ja kävi töissä pankissa. Hän opiskeli myös kieliä ja matkusteli ulkomailla.
Mbenga Sebo teeskenteli usein kuollutta.
Ornela Mbenga Sebo oli 21-vuotias, kun kapinalliset hyökkäsivät Walikaleen tammikuussa 2011. Hyökkäyksen laannuttua hän kiiruhti kotiinsa, mutta talo oli poltettu ja perhe kadonnut.
Kärsimysten taival
Nuori nainen liittyi kodittomien pakolaisten virtaan ja pyrki isovanhempiensa luo pääkaupunkiin Kinshasaan. Hän muistaa kävelleensä kaksi viikkoa halki hylättyjen ja tuhottujen kaupunkien, joiden kaduilla lojui ruumiita.
– Kertoessa kaikki palaa mieleeni, ja tuntuu kuin olisin siellä taas, hän sanoo.
Vaarallisimpia olivat kohtaamiset aseistettujen ryhmien kanssa. Mbenga Sebo teeskenteli usein kuollutta, mutta joutui lopulta ruandalaisiksi uskomiensa sissien käsiin. Hänet vietiin helikopterilla näiden leiriin ja määrättiin orjatyöhön vedenkantajana.
– Sissit pakottivat naiset nukkumaan kanssaan, laittamaan ruokaa ja pesemään heidän vaatteensa. Nukuin lattialla ja minua hakattiin. Kärsin moraalisesti, fyysisesti ja henkisesti.
Pako laivalla
Eräs nuorukainen kuitenkin paljasti Mbenga Sebolle, että leiri oli lähellä satamaa, ja auttoi hänet helmikuussa pakoon. Miehen mukaan he olivat Tansaniassa, mutta tiedolle ei ole saatu vahvistusta. Nainen hiipi rahtilaivaan ajatellen, että kyse on elämästä tai kuolemasta.
Hän piileskeli kaksi viikkoa ruumassa ravintonaan vähän pähkinöitä. Kun laiva saapui satamaan, hän kuuli tuttua portugalin kieltä, jota oli oppinut asuessaan perheensä kanssa vuoden Angolassa. Satama oli Brasilian Santos.
Mbenga Sebo sai Rio de Janeirosta turvapaikan ja jakaa asunnon neljän muun kongolaisen kanssa. Kielitaitoiselle naiselle löytyi työpaikka yliopiston teknologiapuiston vastaanotosta.
Sosiaalisen median avulla hän löysi myös kuolleiksi luulemansa perheenjäsenet. Äiti, isä ja muut lapset olivat paenneet Senegalin kautta Yhdysvaltoihin. Työtoverit ovat aloittaneet rahankeräyksen, jotta Mbenga Sebo voisi matkustaa vanhempiensa luo Chicagoon.
Paluu Kongoon ei houkuta.
– Olen afrikkalainen ja rakastan maatani, mutta en palaa, ellei turvallisuustilanne parane. Ja silloinkin vain tervehtimään isovanhempiani.
uutiskirje 
