Lomia pitää välttää

Maatalouslomittaja Hannele Reijonen saapuu Saikarin karjatilan navettaan aamulla puoli kuusi. Suuren maitokarjan edustajat Joulutähti ja Iltatähti kummastelevat tulijaa ja pyrkivät nuolaisulla ottamaan selvää vierailijasta.

– Hyvä, että isäntäväki on nyt paikalla opastamassa, ennen kuin lähtevät lomalle, Reijonen toteaa.

Osa-aikainen maatalouslomittaja ansaitsee 86 prosentin työajalla noin 1 700 euron kuukausipalkan. Ilta- ja muut lisät pullistavat tilipussia arviolta 700 euron verran.

Lomaviikkoina sekä sairaslomapäivinä maatalouslomittaja ansaitsee vain peruspalkan.

– En pidä 7,5 viikon kesälomaani kerralla. Tulot jäävät loma-aikana niin pieniksi, että sillä on taloudellisia seurauksia pitkälle syksyyn, Reijosta harmittaa.

Palkan on riitettävä asumiseen, vesi- ja sähkölaskuun sekä auton osamaksueriin. Perheen ruoka- ja muut kulut vievät melkoisen osan perheen ainoan aikuisen palkasta. Myös työssä välttämättömän auton huolto ja ylläpito vie rahaa.

– Autolla pitää pystyä ajamaan pieniäkin teitä. Sen pitää olla turvallinen, Reijonen sanoo.

Hän käy lomittamassa maatalous- ja hevostiloja 40 kilometrin säteellä asuinpaikastaan. Työmatkaa kertyy ajettavaksi 160 kilometriä päivittäin. Kilometrikorvauksia saa vain aamun meno- ja illan paluuajosta. Muut kilometrit Reijonen vähentää verotuksessa.

Lepotauko keskellä päivää

Maatalouslomittajan työpäivä on kaksiosainen. Se alkaa karjatilalla aamulla puoli kuusi, hevostilalla seitsemältä. Työ jatkuu kello 10.00:een, jolloin Reijonen pääsee vajaaksi viideksi tunniksi kotiin. Silloin hän laittaa lapsille ruokaa, siivoaa ja käy kaupassa. Joskus on mahdollisuus pieniin nokosiinkin.

Iltavuoro alkaa kolmen maissa. Kotiin Reijonen palaa iltayhdeksän jälkeen.

Virallisesti Reijosen työpäivä on 6,5 tuntia, mutta työ ja työntekijä joustavat.

– Työvuorot kuitataan puhelimella työnantajalle. Jos on tarvis lisätöihin, ne anotaan ja perustellaan.

– Jos haluan pitää tietyn päivän lomaa, anon sitä kolme kuukautta aikaisemmin.

Naiset pääsevät harvoin konetyöhön

Maatalousteknologian kehittymisen myötä lomittajat tarvitsevat jatkuvaa koulutusta. Käsinlypsyä ei enää juuri tunneta, traktorit ja pienkuormaajat sen sijaan kyllä.

– Saattaa käydä niin, että naislomittajillakin on koulutus koneiden käyttöön, mutta niitä ei pääse käyttämään työssä.

Työnantaja kouluttaa maatalouslomittajia korkeintaan kaksi päivää vuodessa. Koulutusteema vaihtuu vuosittain.

Reijosen mukaan vaihteleva työ virkistää.

– Uuteen tilaan tutustuessa joutuu ajattelemaan asiat uudelleen. Työturvallisuuden kannaltakin on hyvä, että pitää keskittyä esimerkiksi mihin astuu ja miten, Reijonen tuumaa.

Koneet ja erityisesti eläimet ovat työturvallisuusriski. Satoja kiloja painavat eläimet ovat arvaamattomia, ja yksi hevosen potku voi aiheuttaa suuren vamman.

Reijosen vasen käsi on toipunut hyvin vapaa-ajalla saadusta oriin puremasta. Tapaus ei ole kuitenkaan jättänyt kammoa hevosia kohtaan.

– Vältän nyt vain sitä tiettyä hevosta, Reijonen tähdentää.