Kom-teatterissa kolmekymmentä vuotta näytellyt Pekka Valkeejärvi ottelee marsalkka Mannerheimin kanssa esityksessään, jonka hän on sovittanut osasta Juha Seppälän Suomen historia -romaania (1998).
Hovimarsalkka – Mies myytin takana ei ole ensi-ilta, vaan Valkeejärven silloin tällöin lavalle tuoma produktio.
Kyse on puhtaasta monologista, muisteluksiksi sommiteltuna. Lavalla ei ole muita, kuvitteellisiakaan, hahmoja tai keskustelukumppaneita. Mannerheim pikakelaa elämänsä huippuja ja notkelmia, Louhisaaren kartanon lapsuudesta Lausannen hiljaisuuteen asti.
Tunnin katkeamattomaan monologiin mahtuu juttua valtavasti, näkemystä ei juurikaan. Mannerheimista opimme merkittävästi vähemmän kuin jonkinasteisesta Mannerheim-inhosta – joka tietysti oman huomionsa ansaitsee sekin, ilman että tämä esitys siihen edes pyrkisi.
Ei edes naurata
Marski suoltaa härskiä nykyslangia. Kun koreakäytöksiseksi väitetty aatelinen pannaan laukomaan ronskimmin naisten perseistä, ryyppäämisistään ja stondiksistaan, sillä totta kai halutaan pudottaa ikoni satulastaan. Tyylilaji ei ole ensi kertaa teatterikäytössä, mutta Marski-sälli haksahtaa pahan kerran. Kun ei edes naurata.
Pekka Valkeejärveä soveliaampaa miestä Marskiksi olisi vaikea löytää: salskea ulkomuoto, artikulaatio ja tilan haltuunotto vankat. Hänen lavatyöstään ei pahaa sanaa ole, ainoastaan monologin pötkömäisestä kulusta, rytmityksen ja karsimisen puutteesta. Etukäteen on jäänyt tekemättä se, mitä lavalla ei enää paikata.
Omituinen teksti, oivallinen esitys, joka sopii luontevasti Kom-ravintolaan. Marski istuu tuolissa ja seisoskelee pienellä lavalla, käy väliin ottamassa piiskaryypyn tiskin takana, palaa lavalle. Kulisseja ei tarvita.
Viime repliikkinään hän sanoo: ”Voi hyvät ihmiset, sallikaa minun jo lähteä. Ja minähän lähden.”
Se saa ajattelemaan, mitä herkullisia aineksia esitys menettääkään. Mannerheimin ja suomalaisten väliset suhteet ja odotukset? Mannerheimin omat elämänvisiot? Hänen pettymyksensä?
Jos päähenkilö Sveitsiin vetäytyessään vihjaakin ”yhteenvedon aikaan”, se jää kuulematta.
HOVIMARSALKKA – MIES MYYTIN TAKANA. Pekka Valkeejärven sovittama ja esittämä monologi Juha Seppälän tekstin pohjalta. Itsenäisyyspäivänä Kom-ravintolassa.
lehti 