Niin sanotussa läntisessä mediassa Ukrainan poliittinen räjähdys on onnistuttu kuvaamaan jonkinlaiseksi eeppiseksi hyvän ja pahan taisteluksi. Vapautta janoava kansa on viimein noussut tyranniaa ja korruptiota vastaan. Kiovassa kuollaan nyt Euroopan puolesta, on Suomenkin lehdistössä todettu.
Mielenosoitukset lähtivät kiistatta liikkeelle sen jälkeen, kun presidentti kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta EU:n kanssa. Siihen on kuitenkin myöhemmin tullut mukaan kokonaan muita elementtejä. Kyse on sisäpoliittisesta valtataistelusta ja kansan leipääntymisestä korruption rämettämään eliittiin.
Tässä mittelössä myös ulkopuolisilla voimilla on omat lehmänsä ojan pohjalla.
Ukrainassa ei ole meneillään eeppinen hyvän ja pahan taistelu.
EU:lle tukemisen arvoiseksi oppositioksi on kelvannut myös juutalaisvastainen Svoboda-puolue, joka on liitossa unkarilaisen Jobbikin ja Ranskan Kansallisen rintaman kanssa.
EU:n rajojen sisällä tällaisia puolueita arvostellaan raivokkaasti – kuten oikein onkin. Unionin ulkopuolella samanvärinen ryhmä käy liittolaiseksi, kun EU pelaa omia geopoliittisia pelejään. Unionin arvot näyttävätkin taktisesti kovin joustavilta.
Millaisia eurooppalaisia arvoja edustavat väkivaltaan turvautuminen ja uusfasismi?
Sitä sopisi miettiä myös vallan käytävillä Brysselissä.
uutiskirje 
