Työnantajarintama on yhdessä poliittisen oikeiston kanssa ajanut kuin käärmettä pyssyyn alimman eläke-iän nostoa nykyisestä 63 vuodesta 65 vuoteen, seurauksista välittämättä.
Tavoitteen toteutuminen jättäisi monia työntekijäryhmiä suorastaan heitteille. Useissa fyysisesti raskaissa ammateissa työntekijän elimistö ei yksinkertaisesti kestä edes 63 ikävuoteen asti.
Rakennusliitto ei alistu tilanteeseen, jonka seurannaisvaikutukset kohdistuisivat kovalla voimalla myös ammattiliiton jäsenkuntaan. Rakennusliitto on käynnistänyt kampanjan, joka muistuttaa eläkeneuvottelijoita raskaan työn raatajista, jotka eivät jaksa sinnitellä töissä nykyisillä eläke-ehdoilla.
Liitto on oikealla asialla. Eläkeiän pitää määräytyä yksilöllisesti työn raskauden ja kuluttavuuden mukaan. Harvassa ovat nimittäin ne rakennustyöläiset, jotka ovat työkuntoisina saavuttaneet alimman eläkeiän. Vastavuoroisesti myös työelämän pitää joustaa, jotta ikääntyville työntekijöille annettaisiin mahdollisuus päästä jaksamistaan vastaaviin töihin.
Eläkeikäkeskustelussa on tähän mennessä liian vähän kiinnitetty huomiota eläkeuudistuksen inhimillisiin vaikutuksiin. Keskustelua on käyty enemmänkin ylätasolla, jolloin arkipäivän raskaan työelämän kokemukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Virallisen eläkeiän saavuttaminen jää haaveeksi monien rakennustyöläisten lisäksi myös useilta niin sairaanhoitajilta, autonkuljettajilta, metallimiehiltä, opettajilta kuin siivoojiltakin. Eläkeuudistusta onkin tarkasteltava myös muusta kuin vain puhtaan teknokraattisesta ikärajanäkökulmasta.
uutiskirje 
