Kajaanilaisen Veikko Leinosen käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän ytimessä on pyrkimys ymmärtää. Tätä pyrkimystä on toteutettu lähestymällä aihetta tiukan pohjatyön ja syvälle porautuvan pohdinnan kautta.
Näytelmässä Talvivaaraa ei nähdä yksiulotteisesti pahan valtakuntana. Kaivosyhtiön tuhoisaa toimintaa kuvaavat inhimilliset ”purkkapatentit” ja ”soitellen sotaan” -asenne. Vuosien mittaan toivosta huoleksi ja vihaksikin kiristyneet tunteet vapautuvat katsomossa epäuskoiseen nauruun.
Katsoja joutuu kaivamaan rikkaa myös omasta silmästään, huomaamaan miten kaivostoiminta liittyy itse kuhunkin – Talvivaaran ollessa lopulta vain ”kaiken nielevän kulutuskulttuurin lopunajan kuva”. Jokainen meistä seisoo Talvivaaran kanssa tässä kuvassa, vedenjakajalla. Miten toimimme, kun rahat, työt ja luonnonvarat loppuvat? Puu kaatuu kaatajansa päälle ja tässä seisomme puun alla, tumput suorina odottaen rysähdystä.
Talvivaara on lopulta vain kaiken nielevän kulutuskulttuurin lopunajan kuva.
Mitä Kainuuseen jää, kun lupaus Talvivaaran pelastavasta vaikutuksesta karkaa läpi sormien ja mitä kaikkea näiden sormien läpi on katsottukaan.
Tulevaisuusajattelua kansalaistasolta
Sunnuntain 13.4. esityksen jälkeen Vaara-kollektiivi järjesti Kajaanissa avoimen keskustelutilaisuuden tulevaisuus-teemalla Mitä Talvivaaran jälkeen? Alustajina toimivat Aalto-yliopiston professori, filosofi Tere Vadén, taiteilija Antti Majava (Mustarinda-seura ry) sekä videodokumentaristi Hannu Hyvönen (Stop Talvivaara -liike). Tarkoituksena oli katsoa yhdessä eteenpäin, maisemaan teollisen maailman jälkeen.
Hyrynsalmella toimivan Mustarinda-seuran perustajajäsen, kuvataiteilija Antti Majava kuvaili tämän päivän ongelmien taustalla vaikuttavan mekanistis-deterministisen maailmankuvan ja ihmiskäsityksen. Ihminen nähdään kellokoneiston lailla toimivana mekanistisena suorittajana talouden hallitessa ihmiselämää. Majava toivoo Talvivaaran herättävän meidät tästä painajaisesta. Olemme suuren murroksen kynnyksellä.
– Ekologiset teemat ovat hiljalleen lähteneet kiinnostamaan ihmisiä yhä enemmän ja aiheiden käsittelyyn tulee lisää voimaa, osaamista ja tietoa. Alamme olla tasolla, jolla voimme haastaa yhteiskunnan päättäjiä ja kyseenalaistaa isoja poliittisia linjoja. Tätä voimaa pitäisi kasvattaa määrätietoisesti, Majava toivoo.
Eko-Perä tai useampi
Näytelmässä kysyttiin, haluaako Suomi olla maailman edelläkävijä projektissa joka on jo loppumassa. Kun Talvivaaraan kohdistetut toiveet hiipuvat, avautuvat Majavan mukaan Kainuussa uudet mahdollisuudet. Yksi mahdollisuus piilee uusiutuvassa energiassa. Kainuussa voitaisiin valita esimerkiksi, kuka omistaa energian tuotannon.
– Meidän täytyy pystyä laittamaan kova kovaa vasten ja lopettaa pehmoilu ympäristöasioissa, Majava totesi ja heitti ilmoille toiveen varteen otettavasta Eko-Perästä tai useammasta.
Videodokumentaristi Hannu Hyvösen mukaan kulttuurimme ei ole kestänyt pohdiskelua siitä, että tämä satu ei jatku loputtomasti.
– Öljy olisi voinut olla siunaus ja lahja, mutta nyt on lähdetty siitä, että se poltetaan polttomoottoreissa parissa sukupolvessa tipotiehensä, Hyvönen kommentoi.
Sekä yleisö, että alustajat korostivat kansalaistason toiminnan merkitystä ja mahdollisuuksia. Vaikka poliittisella tasolla ei ole nähtävissä tulevaisuusajattelua, niin kansalaistasolla on, muistutti Hyvönen.
Voiko talous pienentyä?
Filosofi Tere Vadén kommentoi, että poliitikko-, teollisuus- ja sijoittajatasolla usko jatkuvan öljyn saannin ja yhä valtavan energian käytön mahdollisuuteen ei ole välttämättä niin järkähtämätöntä, kuin miltä näyttää. Kansalaisyhteiskunnan paineelle voisi olla tässä tilaisuus iskeä.
Antti Majava muistutti, ettei Suomen talous ole käytännössä kasvanut vuodesta 2008.
– Jos hyväksymme, ettemme tarvitse talouskasvua yksilöinä tai talouskasvun rakentamiseen keskittyvää politiikkaa, voimme alkaa arvioimaan kuinka paljon talous voi pienentyä ilman, että siitä syntyy merkittävää haittaa.
Ohjaaja Veikko Leinonen kommentoi, etteivät tänä päivänä tavaraan hukkuvat nuoremmat sukupolvet koskaan tule näkemään samanlaista taloudellista nousua kuin vanhempansa.
Yleisöstä muistutettiin myös tuhoavaan kertakäyttökulttuuriin tottuneita siitä, että vanhemmat sukupolvet ovat oppineet valmistamaan laitteita niin, että ne kestävät. ”Meillä on kyllä osaaminen, jos meillä vain olisi kyky kommunikoida keskenämme.”
Talvivaara – kainuulainen sci-fi -näytelmä Kajaanissa Generaattori-näyttämöllä 12.5. saakka.
lehti 