Exitin ensi-ilta oli Kansallisteatterissa 1987, näytelmässä käsiteltävät ongelmat itsessään eivät ole muuttuneet, vaikka konteksti onkin hieman toinen.
Exit on jälleen yksi Teatteri Kultsan kunnianhimoisista näyttämösovituksista. Teos vaatii vahvaa läsnäoloa näyttelijöiltä ja selkeiden linjojen vetämistä ohjaajalta.
Exitin tapahtumamiljöönä toimii kellari. Kellaria hallinnoi Tom (Jussi Vehkasalo), joka purkaa omaa pahaa oloaan lähettämällä päättäjille omaa ulostettaan. Myös Tomin velipuoli Vesa (Petri Peltoniemi) viettää aikaansa kellarissa. Kylässä käy taajaan Tomin alkoholisoitunut entinen koulukaveri Eero (Mikko Ravantti), jonka lääkärin toimi on katkolla. Kellarin nurkassa musisoi Tomin äiti Boogie (Riitta Selkälä), joka kuvittelee yhä olevansa sotajoukkoja viihdyttävä vastustamaton artisti. Lisäksi kellarissa pyörii Tomin virolainen vaimo Hella (Kati Hynninen), joka on kaikkien kolmen miehen rakkauden kohde.
Tom projisoi kaikki ongelmansa sodassa kaatuneeseen tai sen jälkeen kadonneeseen isäänsä. Tomin haaveena on aina ollut olla joku. Isän sotilastakki päällään hän vihdoin kokee olevansa jotain, vaikka todellisuudessa pakenee ongelmiaan vain kuolleen isän selän taakse.
Vesa ei kykene löytämään paikkaansa maailmassa, jossa kaikki ovat tavalla tai toisella pois raiteiltaan. Isoveli elää traumaa, johon Vesalla ei ole mitään kosketuspintaa. Äiti viettää aikansa nurkassa laulaen laulujaan ja rakkaudenkohde Hella on oman veljen vaimo.
Suurimpien ongelmien kanssa painii kuitenkin Hella, joka haluaisi vain elää hyvää elämää. Suomeen tulemisen piti muuttaa elämä paremmaksi, mutta toisin kävi. Kolmea miestä pyörittävä nainen koittaa kiivaasti löytää omaa paikkaansa ja saada aikaan oikeita reaktioita. Samalla hän kuitenkin sotkee itsensä vain yhä syvemmälle vyyhteen. Kaikkea tuntuu kuitenkin hallinnoivan anoppi, joka ei kykene hyväksymään Hellaa tämän virolaisuuden vuoksi.
Exit vaatii katsojalta jo lähtökohtaisesti sen, että päässä täytyy tehdä aikamatka 1980-luvun lopulle, muuten hahmojen asettaminen oikeaan paikkaan on hankalaa.
Koko näytelmä lepää hyvin vahvasti Jussi Vehkasalon harteilla. On täysin hänen läsnäolostaan kiinni täyttyykö näyttämö. Vehkasalolla on läsnäolonlahja, joka pääsee oikeuksiinsa etenkin pitkähköjen puhumattomien kohtausten aikana. Kyky johon ohjaaja Jorma Hellström uskoo vahvasti, eikä suotta.
Toisena kantavana roolina toimii Kati Hynnisen Hella. Hynninen onnistuu kuvastamaan hyvin sitä ristiriitaisuutta, jonka kanssa vieraassa maassa vieraiden miesten kanssa elävä nainen toimii. Hella onkin koko Exitin riipaisevin ja todentuntuisin hahmo.
Koko Exit tuntuu tapahtuvan tyhjiössä, josta kaikki ilma kuluu Tomin ja Boogien traumojen purkautumiseen. Kellarista kajahtelee jatkuvia avun huutoja, mutta kukaan ei kuule tai halua kuulla niitä.
Jorma Hellströmin ohjaus on hyvin kohtauksellista. Siirtymät ovat selkeitä ja jännite pääsee välillä löystymään. Näytelmänä Exit on kuitenkin energinen ja sen tragikoomisuus pitää katsojaa otteessaan. Exitin voima onkin juuri sen rosoisuudessa.
Tarinaa vievät eteenpäin mustavalkoiset videot ja valokuvat. Kuten usein ennenkin Kultsan livebändi (Terho Marlo, Olli-Petteri Luomala ja Reijo Karppinen) luo tunnelmat ja antaa todellisen ryhdin esitykselle.
Teatteri Kultsa: Exit.Käsikirjoitus: Ilpo Tuomarila. Ohjaus: Jorma Hellström. Muusikot: Terho Marlo, Olli-Petteri Luomala, Reijo Karppinen.
Rooleissa: Jussi Vehkasalo, Petri Peltoniemi, Riitta Selkälä, Kati Hynninen, Mikko Ravantti.
lehti 