Tampereen teatterikesä tuo perjantaina lavalle radikaalin virolaisen ihmiskuvauksen, Teater NO99:n ja Lauri Laglen esityksen Suursyömärit. (Suur õgimine).
Teos palkittiin vuonna 2012 Viron parhaana näytelmänä. Se esitetään Tampereella nyt kolme kertaa.
Lagle sanoo olevansa jännittynyt, koska tämä on Suursyömärit-näytelmän ja myös ohjaaja-Laglen ensimmäinen vierailu ulkomailla.
Kaikki on mahdollista himojen maailmassa.
– Haluan nähdä, millainen energia syntyy yleisön ja näyttelijöiden välille. En tunne suomalaisia kovin hyvin.
Teater NO99 esitti kaksi vuotta sitten Teatterikesässä näytelmän Viron nousu ja tuho, jossa oli myös mässäilyä. Se ei ollut Laglen töitä.
Lagle sanoo, että Suursyömärit ei kerro erityisesti Virosta.
– Käsittelen siinä ihmisiä yleisesti.
Suuri pamaus esikuvana
Näytelmän keskiössä on ruoka, joka täyttää vatsan ja mielen. Syömisestä kehittyy hillitön orgia. Ihmiset menettävät otteensa elämään ja täyttävät tyhjyyden nautinnolla.
Railakas ja kuriton sielunmessu on saanut inspiraationsa italialaisen Marco Ferrerin makaaberista elokuvasta Suuri Pamaus (La Grande Bouffe, 1973). Laglen huumori on lämmintä ja ihmistä ymmärtävää.
– Näytelmäni heijastelee ihmisten haluja ja kyvyttömyyttä kohdata toisia syvemmällä tasolla, päästä lähemmäksi toisiaan.
– Halusin ohjata näytelmästäni ikään kuin runoelman. Lavalla on neljä ihmistä, joiden on määrä syödä itsensä hengiltä. He ovat valmiita mihin vain, ei ole mitään rajoja, ei häpeää, kaikki on mahdollista. Kaikki on mahdollista yhteisestä sopimuksesta himojen maailmassa.
Uutta radikaalia teatteria
Teatterikesän taiteelliseen johtoon kuuluva ohjaaja ja teatteritaiteen tutkija Mikko Kanninen sanoo, että Suursyömärit on teatterikesään tuotua tyypillistä uutta radikaalia teatteria.
Hänen mukaansa niistä on löydettävissä uutta ajattelua. Kanninen arvioi, että Suursyömärit kertoo tästä ajasta, jossa kaikkea on ahmittavaksi asti, muttei ehkä ajattelun vapautta.
– Vaikka joku yhteiskunnallinen ilmiö olisi vielä marginaalissa, niin teatteri tuo sen näkyvästi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Monet esityksistämme ovat laajasti ajatellen poliittista teatteria.
Kanninen sanoo, että nämä esitykset sisältävät frankfurtilaisen radikaalin teatterikäsityksen mukaan tämän päivän parasta poliittista teatteria.
– Näissä esityksissä käytetään nykyisen kaupallistuneen teatterin vaiheessa siihen kuuluvia keinoja ja elementtejä.
lehti 