Nimihenkilön (Tom Hanks) jutustelut menestysfilmissä Forrest Gump (1994) Yhdysvaltain presidenttien Kennedyn, Johnsonin ja Nixonin kanssa ovat velmun virtuaalia elokuvatodellisuutta. Tällaista voi odottaa Robert Zemickisin kaltaiselta ohjaajalta, jonka aiempi hitti on Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988).
Hanks tekee yhden uransa parhaista roolitöistä sympaattisen draamakomedian nimihenkilönä.
Forrest Gump on älylliseltä tasoltaan ehkä keskivertoa lahjattomampi nuori mies, mutta sydän on sitäkin puhtaampaa kultaa. Hemmon tie nivoutuu herkullisesti Yhdysvaltain lähihistorian dramaattisiin lukuihin. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että presidentit vaihtuvat, Forrest Gump pysyy. Eric Rothin käsikirjoitus perustuu Winston Groomin romaaniin.
Idioottina pidetty pikkukaupungin poika toteuttaa amerikkalaisen unelman, jota on höystetty aika herkullisesti rahalla, urheilu- ja sotasankaruuksilla ja tietenkin rakkaudella. Ajettavassa rallissa Forrestin juoksuharrastus menee komeasti absurdin puolelle.
Eniten leffasta saavat irti varttuneempiin ikäluokkiin kuuluvat katsojat, sillä tapahtumat kattavat aikavälin 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun. Käsitellyiksi tulevat Vietnamin sota ja sen synnyttämä rauhanliike,
Nixonin ajama ping pong -diplomatia Kiinaan sekä Watergate-skandaali.
Viime mainitun ilmitulo on toteutettu hauskasti. Samaa voi sanoa Elviksen osuudesta: leffasta selviää, mistä tuleva rokin kuningas nappaa kuuluisan lanneliikkeensä.
Elokuva tarjoaa hersyvän satiirista Americanaa. Tunteiden ja vitsien vyöry eivät karkaa hetkeksikään väärille urille. Hyvää emotionaalista vastavoimaa Forrestin hahmolle tuovat naispääosan Robin Wright sekä Gary Sinise Vietnamin katkeroittamana sotainvalidina.
Elokuva palkittiin kuudella Oscarilla (muun muassa vuoden paras elokuva, ohjaus, miespääosa sekä sovitettu käsikirjoitus).
Forrest Gump. Nelonen sunnuntaina klo 21.00
uutiskirje 
