Ylermi Rajamaa osoitti jo Esitystalous II -näytelmässä Espoossa kykynsä ottaa mutkattomalla tavallaan kontaktia yleisöönsä. Päärooli Ryhmäteatterin Supernaiivi-näytelmän elämänsä kriisiin joutuneena nuorukaisena antaa hänelle mahdollisuuden jatkaa samalla vastustamattomalla linjallaan.
Ensimmäistä kertaa jonkun teatterisuorituksen kohdalla ei sanota näyttelijän olevan kuin luotu saamansa rooliin. Nyt on paikka todeta se jälleen. Supernaiivi-näytelmän päähenkilön rooli on kuin tehty sympaattiselle Rajamaalle.
Norjalaisen Erlend Loen menestysromaanin lukeneet tietävät tarinan. Nuorukainen menettää elämänsä tarkoituksen, ajankin. Ahdinko itsensä etsinnässä painaa, mutta nuorukainen ei kuitenkaan tyydy olotilaansa ja saa voimaa ryhtyä selvittämään ulospääsyä ja sitä myöten ratkaisuja löytyy.
Alkaa ei niin tavanomainen kasvutarina, jossa arvoon arvaamattomaan nousevat muun muassa ja varsinkin puulelu ja punainen pallo. Hakkaa kun vimmatusti hakkaa, ratkeaa moni päätä pakottanut ongelma. Palloa kun seinään heittää, löytyy vastaus jos toinenkin.
Ratkaisuja löytyy myös listojen avulla. Nuorukainen laatii niitä, hyvistä ja huonoista, tärkeistä ja ei-tärkeistä asioista. Näin toimien hän punnitsee asioita, joiden kanssa hänellä on ongelmia. Tuoreet näkökulmat avaavat nuorukaisen silmät ja sitten edetäänkin oivalluksesta toiseen.
Uusi maailmankuva alkaa rakentua arjen pikkuasioista ja ennen kaikkea uusien ihmiskohtaamisten ansiosta. Avainasemassa on hakan hakkaamisen ja pallon pomputtelun kanssa hyvin silmiä avaava seurustelu naapurin pikkupojan kanssa kuin orastava suhde naisvalokuvaajaan.
Ryhmäteatterissa ollaan totuttu siihen, että näyttelijöiltä vaaditaan näytelmässä kuin näytelmässä muuntautumiskykyä enemmän kuin lääkäri määrää.
Huippusuoritus tässä mielessä ja kyllä muutenkin nähdään roolista toiseen juoksevalta Minna Suuroselta. Totta. Hänellä on kymmenen roolia, äidistä Albert Einsteiniin. On siinä tekemistä kun on heittäydyttävä hetkessä päivähoito-ongelmista suhteellisuusteorioiden maailmaan.
Vähemmällä ei pääse Robin Svartströmkään. Rooleja hänellä on tosin vain viisi, repertuaarinsa ulottuessa kuusivuotiaasta pikkupojasta tervaskantoisoisään. Luottokaksikko selviytyy rooleistaan tunnetulla varmuudella.
Anna-Riikka Rajanen purjehtii lavalle kuudessa roolissa ja jaksaa ylläpitää sulohymyään kaikissa.
Ohjaaja Tiina Lymi on löytänyt Loen kirjasta sen oleellisimman. Elämänsä tyhjyyteen kesken oravanpyörän heräävä ihminen on yksinäisyydessään avuton. Vaatii mielikuvitusta tuoda näyttämölle tällainen pään sisällä tapahtuvaan yksityisajatteluun nojaava tarina näyttämölle niin, että ei tyydytä monologiaan.
Lymi on alleviivannut sivuhenkilöiden panosta ja helpottanut näin Rajamaankin taakkaa, jonka harteille esityksen toimivuus toki lankeaa. Ohjaajan dramaturgiset valinnat on toteutettu kohtuudella alkuperäistekstiä kunnioittaen.
Ryhmäteatteri: SupernaiiviOhjaus ja dramatisointi Erlend Loen romaanista Tiina Lymi, lavastus ja puvut Janne Siltavuori, valot Tomi Tirranen, äänet Jussi Kärkkäinen, videot Ville Vierikko.
lehti 