Renzi ja Grillo, videopolitiikan taitajat

Vaikka Italian politiikan kahden näkyvimmän hahmon, hieman soinimaisen Beppe Grillon ja stubbimaisen Matteo Renzin kesken on jyrkkiä näkemyseroja, yhteistä heille on jatkuva videopolitikointi.

He välkkyvät alituiseen digitaalisessa mediassa, bloggaavat ja twiittaavat. Kuin pätkäpääministerimme.

Keskustavasemmistolaisen Demokraattisen puolueen puheenjohtaja, pääministeri Renzi, 39, sekä Viiden tähden liikkeen johtaja Grillo, 66, käyvät myös esimerkeiksi politiikan henkilöitymisestä.

Suuntausta makropersonalisoitumiseksi Fuorigioco -teoksessaan (Paitsio) nimittävän Napolin yliopiston valtio-opin professori Mauro Calisen mukaan viestintä ei ole enää vallan väline vaan sen olemismuoto.

”Karismaattisia johtajia luonutta videopolitiikkaa ei pidä silti pelätä, koska vallan personalisoituminen on julkista, seurattavissa olevaa ja kritisoitavaa.”

”Videopolitiikalla on kuitenkin rajansa. Se tuottaa samanaikaisesti sekä paljon valtaa että hyvin särkyviä johtajia, joita vaaliuurnat ja mielipidekyselyt voivat haavoittaa. Nopeaa nousua voi seurata jyrkkä lasku.”

Yltiöhenkilöistyminen

Calisen mielestä politiikan yltiöhenkilöistyminen liittyy puolueiden voiman vähentymiseen. Eikä makropersonalisaatio ole ideologisesti neutraalia. Muutosvirus vaikuttaa erityisesti Italian vasemmistoon, jonka perinteisiä arvoja sen uudet johtajat haluavat riisua.

Professori Perry Anderson myötäilee Calisea Italian poliittista kriisiä käsittelevässä La Malavita -artikkelissaan (London Review of Books). Hänen mielestään Renzi saattaa osoittautua Silvio Berlusconin kestävimmäksi saavutukseksi.

Eikä vain johtamistyyliltään vaan myös poliittisena tienavaajana. Hieman samoin kuin Margaret Thatcher oli Tony Blairille, arvioi uusvasemmistolaisen New Left Review-julkaisun entinen pitkäaikainen päätoimittaja Anderson.

Hän myös muistuttaa Berlusconin itsensä todenneen, kuinka Renzi on jo kääntänyt Demokraattisen puolueen ylösalaisin ja riisunut sen vasemmistolaisista asuistaan.

Merkityksellisen vasemmiston asemasta Italiassa ja läntisessä Euroopassa huolissaan oleva Anderson pitää Grillon johtamaa Viiden tähden liikettä merkittävimpänä vastavoimana saapasmaan edustuksellisessa demokratiassa.

Grillon on Andersonin mukaan karheudestaan ja autoritaarisuudestaan huolimatta radikaali vaihtoehto, jonka tulisi kyetä myös älyllisiin hankkeisiin taipumattoman tahtonsa lisäksi.

Isompi kuin Merkel

Anderson erittelee vuoden 2013 vaaleissa äänestäneitä. Nollasta 25,5 prosentin kannatukseen noussutta Viiden tähden liikettä äänestivät eniten suorittavaa työtä tekevät, pienyrittäjät, itsensä työllistävät, opiskelijat ja työttömät.

Demokraattinen puolue sai eniten ääniä eläkeläisiltä sekä toimissa ja viroissa työskenteleviltä. Berlusconin oikeistoliittoutuma sai eniten kotiäitien äänistä.

Lokakuun lopun tilaisuuksissa Renzin ja Grillon erot korostuivat.

Italia on tämän vuoden jälkipuoliskon EU:n puheenjohtajamaa. Renzi kehui kotikentällään Firenzessä hyvin toimeentuleville kuuntelijoilleen kertoneensa Saksan liittokansleri Angela Merkelille johtavansa eurovaaleissa eniten ääniä saanutta puoluetta: ”Sinä keräsit 10,6 miljoonaa ääntä, minä 11,2 miljoonaa. Sillä on väliä.”

Sisilian pääkaupungin Palermon torilla Grillo katsoi eteläisen Italian olevan tuhon kierteessä, kun työttömiä on 20 prosenttia ja nuorista heitä on yli 50 prosenttia.

”Vaaleissa talouskuria arvostellut Renzi noudattaa nyt EU:n päätöksiä pilkulleen ja pitää kiinni eurosta. Siitä tulisi luopua ja estää oman liiramme voimin maamme eteläisen osan ajautuminen Kreikan tielle”, sanoi Grillo.