Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tuore raportti kertoo, millaiseen ahdinkoon kansainvälisen yhteisön hidastelu on syyrialaispakolaiset ajanut.
Syyrian sotaa, vainoa ja ihmisoikeusloukkauksia on paennut viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana yli 3,2 miljoonaa naista, miestä ja lasta. Heistä 1,6 miljoonaa asuu nyt Turkissa, eivätkä he ole turvassa ihmisoikeusloukkauksilta sielläkään, selviää Struggling to Survive Refugees from Syria in Turkey -raportista.
– Turkki joutuu kamppailemaan täyttääkseen edes pakolaisten perustarpeet. Monet pakolaisista on tuomittu elämään vailla ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä, sanoo Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.
Monien on pakko yrittää paeta epävirallisten rajanylityspaikkojen kautta.
Kansainvälisen yhteisön tarjoama humanitaarinen apu on Mehtosen mukaan ollut hävettävän vähäistä. Turkin tulisi myös painokkaammin vaatia kansainvälistä apua ja hyödyntää sitä.
– Virallisesti Turkki on avannut rajansa Syyrian pakolaisille, mutta todellisuus on toinen. Monet pakotetaan palaamaan sota-alueelle ja rajalla jopa ammutaan turvaa hakevia ihmisiä kohti.
Turkki on tähän mennessä sanonut käyttäneensä 4 miljardia dollaria pakolaiskriisin hoitamiseen. Kansainvälinen yhteisö on vapaaehtoisesti lupautunut lahjoittamaan Turkille syyrialaispakolaisten tukemiseen 497 miljoonaa, mutta toistaiseksi vain 28 prosenttia luvatusta tuesta on maksettu.
Syyrialaisia pakolaisia on erityisesti naapurimaissa. Paenneista 97 prosenttia on asettunut Turkkiin, Libanoniin, Jordaniaan, Irakiin ja Egyptiin.
Ainakin 17 ammuttu
Turkin ja Syyrian välisellä 900 kilometrin pituisella rajalla on vain kaksi täysin avointa ylityspistettä. Myös näiltä ylityspisteiltä on käännytetty ilman passia saapuneita pakolaisia, jotka eivät ole olleet välittömän sairaanhoidon tai humanitaarisen avun tarpeessa.
Lisäksi nämä rajanylityspaikat ovat liian pitkän ja vaarallisen matkan päässä valtaosalle pakolaisista. Monilla ei ole muita vaihtoehtoja kuin yrittää rajan yli konfliktialueilla sijaitsevilta epävirallisilta rajanylityspisteiltä.
Suurin osa joutuu turvautumaan salakuljettajiin näissä rajanylityksissä. Epävirallisilla rajanylityspaikoilla pakolaisia ollaan vastassa aseiden kanssa.
Amnestyn mukaan Turkin rajavartijat ovat ampuneet kuoliaaksi ainakin 17 ihmistä epävirallisilla rajanylityspaikoilla joulukuun 2013 ja elokuun 2014 välisenä aikana. Lisäksi monia on pahoinpidelty tai kohdeltu muutoin epäinhimillisesti ja palautettu Syyriaan.
Halveksittavaa toimintaa
14-vuotiasta Ali Özdemiriä ammuttiin päähän 18. ja 19. toukokuuta välisenä yönä, kun hän lähestyi Turkin rajaa. Alin isä kertoi Amnestylle, että Ali oli yhdeksän muun pakolaisen ryhmässä. Noin kymmenen metriä ennen Turkin-rajaa he kuulivat ihmisten puhuvan turkkia.
Juuri kun Ali päätti kääntyä takaisin, häntä ammuttiin päähän. Pakolaiset eivät kuulleet varoitushuutoja tai varoituslaukauksia. Alin molemmat silmät sokeutuivat.
– On halveksittavaa ampua ihmisiä, jotka pakenevat konfliktia ja etsivät epätoivoisesti turvapaikkaa. Se on selkeä kansainvälisen oikeuden loukkaus ja siitä pitää rangaista, sanoo Mehtonen.
– Valtioiden perusvelvoitteisiin kuuluu ovien avaaminen pakolaisille, jotka pakenevat vainoa tai sotaa. Turkin viranomaisten tulee varmistaa, että Syyrian konfliktia pakenevat pääsevät turvaan.
Vain pieni osa leireillä
Turkissa asuvista 1,6 miljoonasta syyrialaispakolaisesta vain 220 000 asuu hyvin varustelluilla leireillä. Yli 1,3 miljoonaa pakolaista on jätetty selviytymään yksin.
Turkin hallituksen mukaan vain 15 prosenttia leirien ulkopuolella elävistä pakolaisista saa humanitaarista apua järjestöiltä.
– Sotaa ja vainoa paenneiden syyrialaispakolaisten tulevaisuus näyttää Turkissa lohduttomalta. Kansainvälinen yhteisö on hylännyt heidät ja maailman rikkaimmat valtiot viivyttelevät avun antamista, sanoo Susanna Mehtonen.
uutiskirje 
