Kulkuripojan tatuoinnit ovat mummoja naurattava ihme menestysfilmissä Maa on syntinen laulu (1973). Pohjana olevasta Timo K. Mukan romaanista ovat käsikirjoituksen tehneet ohjaaja Rauni Mollberg, Pirjo Honkasalo sekä Panu Rajala.
Ero romaanin ja sen filmatisoinnin välillä on iso. Mukan balladimaiseen kerrontaan ja lyyris-traagiseen poljentoon elokuva vastaa naturalistisella karheudella.
Hyvä esimerkki on alkupuolen lehmän poikiminen tarkoin kuvattuine yksityiskohtineen ja väliin leikattuine voimakkaine lähikuvineen ihmiskasvoista. Näkymiä ja tunnelmia tihentää Kari Sohlbergin erinomainen käsivarakuvaus.
Toisaalta alkuperäisromaanin ja elokuvaversion pitemmälle viety vertailu on turhaa. Mollbergin opus on mainitussa karheudessaan johdonmukainen teos, täynnä konstailematonta alkuvoimaa, jonka varassa juttu kulkee loppuun asti intensiivisesti. Leffan ihmiskuvassa rujous, herkkyys ja hellyys kietoutuvat elimellisesti toisiinsa.
Maa on syntinen laulu on elokuva, jonka monet kohtaukset, episodit ja hyvinkin lyhyet välähdykset jäävät taatusti mieleen. Tämä ei tarkoita ainoastaan etelän saarnamiehen pitämiä seuroja, jotka yltyvät ikimuistoisen ekstaattisiksi orgioiksi.
Juonikuvion punaisena lankana on elämän ja kuoleman suuri kiertokulku, siihen oleellisesti liittyvä konstailematon seksuaalisuus ja etenkin naisen osa siinä. Ne kannattelevat jäntevästi tematiikkaa.
Keskushenkilö on pientilan 18-vuotias Martta (Maritta Viitamäki). Hänen ohellaan tärkeitä hahmoja ovat Isä-Juhani (Pauli Jauhojärvi), Alli-äiti (Milja Hiltunen) sekä Äijä, jonka roolissa oleva Aimo Saukko kelpaa nostaa elokuvan näyttelijädynamoksi.
Martalla riittää ottajia Kurki-Pertissä (Veikko Kotavuopio), poromies Oulassa (Niiles-Jouni Aikio) sekä Hanneksessa (Jouko Hiltunen). Aidosti koskettavaa tragiikkaa tapahtumiin tuo kylän yleinen nainen Liinunkorvan Aino (Maija-Liisa Ahlgren) lapsikatraineen.
Pohjoisen luonto elää juurevasti mukana tapahtumissa, pintaliitoisella Lappi-eksotiikalla leffa ei ratsasta. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Samalla elokuva irtoaa vaivatta ajattomampiin sfääreihin, ja siinä on myös tämän kotimaisen klassikon perimmäinen voima.
Maa on syntinen laulu. Yle Teema torstaina klo 21.55
uutiskirje 
