Australian alkuperäisasukkaisiin eli aboriginaaleihin kuuluva William Clark Enoch tiesi ennen, että rapu käy pyydykseen, kun tietyt puut ovat kukassa. Luonto ja ilmasto ovat kuitenkin muuttuneet rajusti hänen 51 elinvuotensa aikana.
Myrskyt ja eroosio yltyvät, makea vesi suolaantuu ja merivesi happamoituu.
– Maa ei enää kykene elättämään meitä. Kasvien kukinnan aikataulua ei pysty ennustamaan ja kalaa saadakseen on mentävä yhä kauemmas merelle, suree Enoch, jonka suku on lähtöisin North Stradbroke Islandilta Australian pohjoisrannikolta.
– Sokeriruoko- ja banaaniviljelmien torjunta-aineet huuhtoutuvat vesistöihin ja päätyvät ravintoketjuun, Enoch jatkaa.
Alkuperäisväestöön kuuluu yli puoli miljoonaa Australian 24 miljoonasta asukkaasta. He edustavat maailman vanhimpia kulttuureja, joille on ollut leimallista sopusointu luonnon kanssa.
Hiili tärkeä vientituote
Cape Yorkissa asuva Elaine Price, 58, toivoo, että lähistölle syntyisi uusia työtilaisuuksia kestävän tuotannon ja ekoturismin parissa.
– Nuori polvemme on kadottamassa kotoperäisiä kasveja ja lintuja koskevan tietämyksen. Sitä kuitenkin tarvitaan, jos mielimme säilyttää ekosysteemimme, hän varoittaa.
Ympäristöjärjestöt ja alkuperäisyhteisöt kehottavat myös Australian hallitusta tiivistämään yhteistyötään aboriginaalien kanssa ilmasto- ja luonnonvarapolitiikassaan.
Climate Action Trackerin mukaan Australian hiilidioksidipäästöt kasvavat nykymenolla yli 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Hiili on Australian toiseksi tärkein vientituote, ja maalla on noin 30 prosentin osuus maailman hiilikaupasta. Pääministeri Tony Abbottin oikeistohallitus vastustaa hiiliveroa ja tinkii uusiutuvaan energiaan siirtymisen tavoitteista.
Vesi nousee ja ilma lämpenee
Lämpötilan ja merenpinnan nousu vaikeuttavat aboriginaalien elinkeinoja ja uhkaavat häätää monia kotoaan.
1900-luvulla merenpinta nousi maailmanlaajuisesti 1,7 milliä vuodessa. Pohjois-Australiassa nousu on ollut 1990-luvulta lähtien 7,1 milliä vuodessa ja maan itäosassa 2–3,3 milliä vuodessa.
Yhteys esi-isien maihin on aboriginaaleille tärkeä.
– Muuttamaan joutuminen heikentää hyvinvointiamme. Se saattaa myös selittää itsetuhoisen käyttäytymisen nopeaa yleistymistä, sanoo alkuperäisasukkaita Australian ihmisoikeuskomissiossa edustava Mick Gooda.
Vuosi 2013 oli Australian kirjatun historian kuumin. Keskilämpötilat olivat 1,2 astetta korkeampia kuin 1961–1990.
– Sadekaudet käyvät yhä vetisemmiksi, ja säät vaikeuttavat aboriginaalien elämäntapaa. Esimerkiksi Mission Beachin pikkukaupungissa satoi hiljan 300 milliä yhtenä yönä, Gooda kertoo.
Uusia elinkeinoja
Alkuperäisyhteisöjen talot ja infrastruktuuri ovat usein huonossa kunnossa, ja rajut säät heikentävät niitä entisestään. Veden, ilman ja ruuan mukana leviää sairauksia, ja krooniset vaivat, kuten astma, tulehdukset sekä sydän- ja verisuonitaudit pahenevat, ennustaa tohtori Rosemary Hill Cairnsissa toimivasta kansainyhteisön tutkimuslaitoksesta.
Jos merenpinta nousee ennustetusti, perinteinen kalastus- ja metsästys loppuvat alavilla asuinsijoilla.
Hillin mukaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen voi kuitenkin vahvistaa aboriginaalien ekologista tietämystä ja kulttuuriperintöä. Yhteisöissä syntyy uusia elinkeinoja esimerkiksi energiantuotannon ja kalankasvatuksen parissa.
Queenslandin alkuperäisasukkaat ja Maailman luonnon säätiön Australian osasto ovat jo ryhtyneet yhteistyöhön Australian pohjoisrannikon heikkenevien ekosysteemien pelastamiseksi. Tavoitteena on suitsia salametsästystä sekä suojella uhanalaisia kilpikonnia, merilehmiä ja delfiinejä Suuren valliriutan ympäristössä.
lehti 