Jani Saxellin tavassa kuvata kotikaupunkiaan Helsinkiä on jotain samaa kuin Aki Kaurismäen elokuvissa: kuva maailmasta on realistinen, mutta ei lohduton. Esikoiskokoelmassaan pitkätukkainen Saxell liikkuu eläytyvästi niin nahkapäisten skinien, syrjäytyneiden nuorten, kuin nuorten boheemien taitelijanalkujen parissa:
– Sanon olevani raadollinen romantikko, koska novellieni henkilöiden maailma ja ihmissuhteet saatavat olla hyvinkin raadollisia; niiden ympäristö on arvaamaton, sattumanvarainen ja julma, mutta silti niissä on toivottavasti mukana tietty ihmisusko, romantiikka ja ihmisrakkaus mukana. Myös suhteet vastakkaiseen sukupuoleen ovat tärkeällä sijalla kirjassa.
Jani Saxell tietää mistä puhuu. Hän on omassa elämässään nähnyt myös suomalaisen yhteiskunnan kääntöpuolen. Ennen kuin Saxell ryhtyi opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa hän koki 90-luvun laman seuraukset hyvin omakohtaisesti. Pitkälti laman seurauksena Saxell kiinnostui yhteiskunnallisista asioista. Hän ollut näkyvästi esillä monenlaisessa punavihreässä toiminnassa. Saxell kuitenkin kiistää, että hänen poliittinen toimintansa näkyisi kirjassa:
– Jos joku mun aikaisemman maineen ja tekemisien perusteella luulee, että tämä nyt on pelkkää aatteenpaloa, tulee hän pahasti pettymään. Ikuisuusaiheet kuten ihmissuhteet ja vastaavat ovat siinä keskiössä.
– En halua häpeillä yhteiskunnallisuuden merkitystä. Haluan olla yhteiskunnallinen kirjailija samaan tyyliin kun Pentti Haanpää tai Henrik Tikkanen, enkä samalla tavalla kun jotkut pahimmat 70-luvun tyypit, jotka eivät osanneet puhua muusta kuin politiikasta. Yhteiskunnallisuus sikäli näkyy teksteissäni, että niissä kuvataan enemmän syrjäytyneitä, oli ne sitten aseman lapsia tai reissussa rähjääntyneitä taiteilijatyyppejä.
Ihmisen puolella
Nykyään on melko harvinaista, että julkisuudessa esiintyvä nuori taitelija tunnustaisi avoimesti poliittista väriä, vaikka selvä poliittinen kanta jo valmiiksi olisikin. Jani Saxell ei kaihda tunnustautua avoimesti vasemmistolaiseksi, mutta haluaa taitelijana olla uskollinen vain ihmisyydelle:
– Arvostan Erno Paasilinnan ajatuksia taitelijanroolista. Muistaakseni Paasilinna sanoi, että kirjailijana ei saa olla solidaarinen millekään instituutiolle vaan ihmiselle. Ei minun tarvitse edes pyrkiä tähän. Olen luonnostani ihmisten puolella, enkä poliisin puolella, joka niitä pamputtaa tai ulosottomiehen puolella, jotka niiden ovia kolkuttaa.
Puoluepoliittisen sitoutumisen sijasta Saxell jatkaa henkilökohtaisissa elämäntavoissaan perinteisen vasemmistokirjailijan elämäntapoja Saarikosken tyyliin. Vaikka hän työtaakkansa lomassa viettääkin iloista elämää, ei sosialistisen realismin vitaalista optimismia ”Ensilumen” novelleista löydä. Pikemminkin kokoelmaa leimaa hienon surumielinen tunnelma:
– Novelleissa on traaginen perusvire. Viihdyn ehdottomasti leinolaisissa auringonlaskun tunnelmissa. Nykymaailma on niin täynnä hyötyajattelua ja menestymisoppaita, että melankolia on ehkä yksi tapa sanoutua irti siitä menosta.
Uutistulvassa
vastavirtaan
Opiskelun lisäksi hyvin tärkeä asia Jani Saxellin elämässä on työ freelance-toimittajana. Hän toimii useissa lehdissä kirjallisuuskriitikkona, mutta työskentelee myös poliittisena toimittajana. Saxell on tehnyt journalistisia tutkimusmatkoja maailmanpolitiikan polttopisteisiin Prahasta ja Göteborgista aina Venäjälle ja Palestiinaan asti:
– Olin toukokuussa Palestiinassa katselemassa Israelin ”Operaatio suojakilven” jälkiä. Minua huolestuttaa George W. Bushin mustavalkoinen maailmankuva, joka tulee johtamaan uuteen kylmään sotaan. Siinä on vastakkain demokratian ja vapauden kehtona itseään pitävät länsimaat ja islam, mihin liitetään kaikki mahdolliset kiihkomielisyydet.
– Tuntuu, että osana mustavalkoisuutta tekopyhyydellä on suurin markkina-arvo. Jos mennään vähän enemmän Suomen puolella, niin muina ärsyttää, että oikeisto on ominut retoriikkaansa demokratian ja vapauden. Se mitä tarjoillaan on oravanpyörässä juoksemisen vapautta, tiettyjen ulkoapäin määriteltyjen normien ja odotusten mukaan toimimisen vapautta ja syyskuun 11. päivän jälkeen yhä enemmän poliisivaltiossa elämisen vapautta.
Arvostamansa Johan von Bondsdorffin tavoin myös Jani Saxell yrittää kulkea uutistulvassa vastavirtaan. Journalismin maailmassa saamiensa kokemusten perusteella hän pitää valtamedian luomaa kuvaa tapahtumista usein kyseenalaisena:
– Se on olevinaan objektiivista journalismia, jos esimerkiksi jossain suurmielenosoituksessa pysyttelee lehdistökeskuksessa ja seuraa tapahtumia poliisin tiedotteista. Jos kirjoittaa mielenosoittajista, ja mitä asioita ne mahdollisesti ajaa, se on heti ”kantaaottavaa”. Ottaen huomioon, miten kielteisesti aktivismiin on suhtauduttu valtamediassa, tuntuu hyvin ironiselta, että äärioikeiston nousuun on suhtauduttu jopa pääkirjoitustasolla positiivisesti.
Kimmo Sasi ei
äänestäisi tätä miestä
Kirjoittaminen ei ole Jani Saxellin ainoa tapa vaikuttaa. Hän toimii aktiivisesti monessa kansalaisjärjestössä Suomen Arvostelijan Liitosta aina Vasemmistonuoriin asti. On vaikea uskoa millä ajalla kirjailija, toimittaja ja opiskelija tämän kaiken tekee. Kaiken kukkuraksi Saxell on mukana yliopistopolitiikassa Sitoutumattoman Vasemmiston edustajistoryhmän puheenjohtajana. Hänen vaalilauseensa oli: ”Kimmo Sasi ei äänestäsi tätä miestä, Che Guevara saattaisi äänestääkin.” Ilmeisesti vaalilause tehosi, sillä Saxell oli 57 äänellä eräs ryhmänsä ääniharavoista:
– Kimmo Sasi on markkinatalouden hyödyllinen idiootti, joka ylpeilee omistamiensa asetehtaiden osakkeilla. Meidän käsitykset Suomen nykytilasta, sosiaalisesta epätasa-arvosta; tuloerojen kasvuista ja kansan kahtiajaosta eivät kohtaisi – saati sitten mistään maailmankaupasta. Chen kanssa meillä saattaisi löytyä jotain yhteistä: sanotaan nyt vaikka vallankumousromantiikkaa.
– Chehän haaveili tällaisesta 2000-luvun ihmisestä, joka oppisi rakastamaan jotain muuta kuin itseään, eikä olisi niin voimakkaasti minä-minä-ajattelun ohjaama. Sellaisestahan minäkin haaveilen. Näen, että ellei tällaista uutta inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyttä ala löytyä, niin ei tällä yhteiskunnalla ja maapallolla ole paljoa toivoa.
uutiskirje 
