Intialaisheimon naiset nousivat lapsikauppaa vastaan

Banawat Gangotrilla on 11-vuotiaana jo neljän vuoden kokemus maatöistä. Hän on tehnyt kahdeksan tunnin päivää puuvilla- ja chilipelloilla Intian eteläisessä Telanganan osavaltiossa.

Banawat on Intian alkuperäisväestöä edustavan lambada-heimon jäsen. Palkkaa hänelle maksettiin alle euro päivässä, ja rahat vei isä, joka käytti ne juopotteluun.

Kierre katkesi tammikuussa, kun lapsikauppaa vastustava Gramya-järjestö pelasti tytön ja vei tämän sisäoppilaitokseensa. Siellä on nyt 65 lasta, jotka on vapautettu työstä tai lapsikauppiaiden kynsistä.

– Tykkään koulusta. Aikuisena haluan opettajaksi, Banawat sanoo.

Naiset vahtivat

Banawat on onnekas, sillä hänen kylässään toimii Gramyan innoittama lastensuojelukomitea. Järjestö on selittänyt lasten ja naisten oikeuksia komitean jäsenille, jotka vahtivat nyt tarkoin tyttöjen elämää. Jos tyttö ei ilmesty kouluun moneen päivään, on syytä epäillä hänen joutuneen töihin tai naimisiin.

Silti katoamisia tapahtuu. Päivänä, joka Banawat pelastettiin, toinen 12-vuotas tyttö hävisi vanhempiensa mukana Gunturiin chiliä poimimaan. Kylän naiset pelkäävät, että tyttö naitetaan samalla reissulla.

Tyttölapsia on perinteisesti pidetty Intiassa rasitteena perheelle. Tyttövauvojen surmaamisen ja abortoinnin seurauksena Intiasta ”katoaa” jopa kolme miljoonaa tyttöä vuodessa.

Lisää tyttöjä

Tilanne on kohentunut vuodesta 1997, jolloin Rukmini Rao perusti Gramyan. Tuolloin järjestön selvitys paljasti, että eräässä Telanganan kylässä oli vain 835 tyttölasta tuhatta poikaa kohti.

Gramyan toiminta telanganalaiskylässä on nostanut tyttöjen määrän 983:een, kun koko Intiassa on keskimäärin 941 tyttöä tuhatta poikaa kohti.

Granmyan työntekijä Suma Latha on toiminut pitkään lambada-heimon parissa. Hänen mukaansa puoliso tai anoppi saattaa yhä pakottaa viimeisillään olevan naisen matkustamaan osavaltion pääkaupunkiin Hyderabadiin ja myymään vauvansa pikkurahalla. Palattuaan nainen väittää lapsen kuolleen.

Lambada-lapsille on adoptiomarkkinoilla ottajia, sillä heitä pidetään kauniina vaalean ihonsa ja silmiensä vuoksi. Osa voi saada hyvän kodin, mutta moni joutuu ihmiskaupan uhriksi. Hyderabadista on tullut kasvava seksikaupan keskus.

Koulutusta ja työtä

Lambada-naiset myöntävät, ettei pelkkä tyttöjen vahtiminen riitä, tarvitaan kestäviä ratkaisuja. Yksi niistä on tyttöjen koulutus, jota valtiokin kannustaa stipendeillä.

Asiantuntijat peräävät köyhille yhteisöille elinkeinoja. Intian heimoväestöstä 90 prosenttia ei omista maata ja puolet elää köyhyysrajan alla. Banawatin kotiseudun lambadoista on maattomia 87 prosenttia.

– Jos ei ole mitään syötävää eikä maata, jolla kasvattaa ruokaa, mitä muuta voimme kuin lähettää lapsemme töihin, tivaa 50-vuotias lambada-nainen Khetawat Jamku.

Köyhyyden ja lapsityön kierre ei katkea ennen kuin myös heimon naiset saavat oikeuden omistaa maata, muistuttaa Gramya-järjestön perustaja Rukmini Rao.