Odotetun vaalivoiton sijaan vasemmistoliitto menetti kaksi kansanedustajaa ja prosenttiyksikön kannatuksestaan.
Ajassa kyllä liikkuu paljon vasemmistolaisia teemoja, kuten eliitin ja ”tavallisen kansan” vastakkainasettelu, sanoo yhteiskuntatutkija Teppo Eskelinen. Teemat kuitenkin kanavoituvat muualle kuin vasemmistoon.
Muualla, missä vasemmisto on menestynyt, on keksitty tapa tehdä ymmärrettäväksi yhteiskunnan jakautuminen, oli kyse Occupy-liikkeen ”yhdestä prosentista” tai Espanjan Podemoksen käsitteestä la casta, joka viittaa pankkiireihin ja vanhoihin puolueisiin.
Vasemmisto kehystettiin vastuuttomaksi velanottajaksi.
– Vasemmiston pitäisi antaa nimi yläluokalle. Suomessa vasemmisto ei ole hirveästi kehystänyt yhteiskunnan jakautumista. Sitten on käynyt niin, että perussuomalaiset selittävät, että on punavihreä eliitti, ja Helsingin Sanomat nielee selityksen sellaisenaan.
Valtiota ylikorostettiin
– Hyvinvointivaltion rakennuspuhe oli abstraktia ja nostalgisoivaa. Se ei anna tarttumapintaa tämän päivän ihmisille, Eskelinen arvioi vasemmistoliiton kampanjaa.
– Minkälaisia mielikuvia valtio ylipäänsä herättää ihmisissä? On vanha vasemmistolainen käsitys, että valtio on aina ihmisen puolella ja siksi puolustetaan valtiota. Mutta jos lukee tutkimuksia siitä, miten syrjäytyneimmät ihmiset lähiöissä tai maaseudulla kokevat valtion, niin käsitys siitä on valtavan kielteinen.
Eskelisen mukaan valtio on monen silmissä muuttunut työllistävästä sosiaalivaltiosta kontrolloivaksi ja tukahduttavaksi järjestelmäksi. Jos valtio kohdataan vain negatiivisissa viranomaiskokemuksissa, ”hyvinvointivaltion jälleenrakentaminen” ei kuulosta hyvältä.
Työstä ja toimeentulosta pitäisi puhua muuten kuin valtion kautta, Eskelinen ehdottaa. Kannattaisi tavoittaa erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisten alojen työntekijät, koska seuraava hallitus tulee heikentämään heidän tilannettaan.
Talouskehys lukittiin
Eskelinen näkee talouskeskustelussa luovuttamisen henkeä. Kukaan ei uskonut, että talous voisi muuttua. Kun talouden kehys on lukittu, äänestäjät reagoivat äänestämällä omaa identiteettipoliittista kohdettaan.
– Tämä on vasemmistolle sietämätön paikka, koska pakkohan talouspolitiikasta on tapella. Uusliberalismi ei ole ytimeltään ohjelma valtion pienentämiseksi vaan ohjelma antidemokraattisen hallinnoinnin tuottamiseksi.
Uuden hallinnoinnin yksi tavoite on poistaa talouspoliittiset vaihtoehdot. Uusliberalismia vastaan taistelemalla ei kuitenkaan saanut ääniä. Eskelinen pitää talouslinjaa silti oikeana.
Vaikka vaalikeskustelut keskittyivät talouteen, vaaleissa yllättivät ”identiteettipoliittiset” vihreät ja perussuomalaiset. Siksi mediassa on hahmoteltu vastakkainasettelua kaupunkien ”punasinivihreän kuplan” ja syrjäseutujen välille.
– Tässä häiritsee, että kahtiajako esitetään puhtaasti kulttuurisena. Ikään kuin ihmiset taistelisivat maaseudulla viimeisten kyläkoulujen puolesta sen vuoksi, että heitä ärsyttävät homoliitot.
Filosofi Panu Raatikainen jatkaa, että keskustan vyöryn kaltaisia äänimääriä ei kerätä harvaan asutulta maaseudulta, vaan äänet tulivat kaupungeista.
Toisaalta vasemmistoliitolla on vahva kannatus maakunnissa, ja suurten kaupunkien punavihreätkin ovat usein maakunnista esimerkiksi opiskelemaan muuttaneita. Vasemmistossa tunnetaan se Suomi, jota perussuomalaisten sanotaan edustavan.
Ihmiset jäivät kotiin
Raatikainen näkee tappioon monia syitä.
– En usko, että kannatus varsinaisesti katosi mihinkään. Kun Sipilän keskustan ylivoima oli niin musertava ja valtamedia alkoi viimeisellä viikolla julistaa porvarihallitusta, niin luulen, että se latisti meidän kannattajien intoa vaivautua äänestämään.
Vaalitulos riippuu Raatikaisen mukaan yhä enemmän mediasta. Hyvä linja ei auta, jos valtamedia tekee selväksi, että se on populistista haihattelua.
– Vaalitenteissä toimittajat eivät kyenneet salaamaan omaa asennettaan. Vasemmisto kehystettiin voimakkaasti vastuuttomaksi
velanottajaksi.
Toisaalta demarit lähtivät mukaan leikkauslistaleikkiin ja kärsivät vielä suuremman tappion. Ympäripyöreämpi talouslinja olisi tuskin ollut parempi. Jos vasemmistolla on yksi asia, se on nimenomaan talous- ja sosiaalipolitiikka, Raatikainen sanoo.
– Nyt ottaisin ihan rauhallisesti ja jatkaisin ainakin aluksi samalla linjalla. SDP:hän on tehnyt paniikkiratkaisuja, puheenjohtajavaihtoja ja linjanmuutoksia. Yleensä ne ovat vain pahentaneet asioita.
Vasemmisto jäi marginaaliin
Akatemiatutkija Johanna Kantola kertoo olleensa juuri vierailevana tutkijana Madridissa, jossa poliittinen tilanne on erilainen vasemmistopopulistisen Podemoksen suosion vuoksi.
Podemos eroaa vasemmistoliitosta, koska se on uusi kaduilta syntynyt liike, jolla ei ole selkeää kantaa moniinkaan kysymyksiin, kuten aborttikeskusteluun. Podemokselta myös puuttuu menneisyyden painolasti.
– Vasemmistoliiton talouslinja poikkesi liikaa valtavirrasta, Kantola arvioi vaalikeskustelua. Sisältö oli hänestä hyvä, mutta valtamedia asetti sen marginaaliseksi.
Kantolan mukaan vaalitulos kertoo hegemonisesta keskustelusta eli yleisestä oikeistolaisesta lähestymistavasta talouskriisiin. Maailmalla muuttunut suhtautuminen talouskuriin ei näy vielä Suomessa.
Naiset hävisivät vaalit
Kantola suhtautuu kriittisesti puheeseen, jonka mukaan naiset menestyivät vaaleissa.
– Se on pöyristyttävä lähestymistapa vaaleihin, joissa naisten määrä tippui 83:een. Tämä on toinen kerta historiassa, kun naisten määrä eduskunnassa laskee.
Joukko nuoria naisia pääsi eduskuntaan, mutta sukupuolet jakautuivat jyrkästi puolueiden mukaan. Vaalivoittaja keskustan edustajista naisia on 29 prosenttia, ja perussuomalaisilla naisia on kolmannes. Sen sijaan vasemmistoliitolla on nyt enemmistö naisia.
Ääniharavien kymmenen kärjestä naisia on kaksi.
– Pitäisi kysyä, mitä naisten väheneminen tarkoittaa poliittisen edustuksen ja tasa-arvopolitiikan sisältöjen näkökulmasta.
– Kyllähän se kertoo, missä määrin sukupuolten välistä tasa-arvoa arvostetaan, Kantola vastaa itselleen.
Seuraavaksi katsotaan, mistä vastarinta uuden hallituksen politiikalle voi tulla. Kantola näkee lupaavaa liikehdintää ainakin ihmisoikeusjärjestöissä.
uutiskirje 
