Teksti on Kari Hotakaiselta ja näyttelijänä vain lavavelho Martti Suosalo. Suosalon kanssa ohjauksesta vastaa Raila Leppäkoski. Ensi-illan yleisö asennoituu heidän yhteiseen luomukseensa, Palvelija-monologiin, vahvasti odottavassa etukenossa.
Päähahmona aloittaa rikosylikomisario Arto Jylhämö. Ammattinsa suomin kokemuksin hän valottaa luennossaan ihmisluonnetta: ristiriitainen, jopa näennäisen vastakkainen, tilanteiden ja pyyteiden mukaan taipuva.
Esitelmä muuttuu ajanoloon juonelliseksi tarinaksi, rikosarvoitukseksi.
Silmäillään luonteita, roolihenkilöiden prisman läpi. Niitä jotka ajanoloon muovautuvat toisten palvelijoiksi, ja niitä joita palvellaan. On palveluammatin harjoittajia, joihin kohdistuu pysyvä joustavuuden oletus, ihmisiä jotka altistuvat elämänmittaisiksi esiliinoiksi. Ihminen pokkailee kuin pölynimurikauppias. Esitys kysyykin, onko palvelija luonne vai opittu ammatti. Entäpä jos palvelualttius loppuu, mitä tapahtuu? Mitä syvän hallitsematonta nousee pintaan?
Luvallisia, oleellisia kysymyksiä.
Liiankin tuttua Hotakaista
Mutta mutta. Yllätys on, että Palvelija ei alakaan toimia niin kuin ennakkoon odottaisi. Päinvastoin: mitä pidemmälle puolentoista tunnin monologiesityksessä edetään, sen vähäisemmäksi laskee intensiteetti. Puuttuu kihinä.
Niinkään ei kiikasta näyttelijästä kuin näytelmästä. Pohjateksti on (liiankin) totuttua Hotakaista, sitä lyhyesti lasauttavaa lausetta ja paradoksileikittelyä. Totista ja hauskaa tavoittelevaan kieleen ei vaan kehity mielikuvitusta kiihottavia sisältöjä. Yksinkertaisesti: monologi ei sytytä.
Suosalo on luotettava ja paikoin ilmiömäinen. Tekstin puutteiden vuoksi hän ei kuitenkaan pääse liitämään vastaaviin yläilmoihin kuin yhtä monen roolin Kiviä taskussa -hitissä (jonka naisdiivaa Palvelijan omaishoitaja ikävä kyllä tyylillisesti kopioi).
Arto Jylhämön perusharmaa tyyppi huvittaa ensin, mutta hänen puheenpartensa kääntyy rasittavuuteen asti maneeriseksi sekin. Juopuneen Karttusen pantomiimi on yksittäinen valopilkku, samaten papin mietteet ennen toimitusta.
Sinänsä niukan tyylikäs näyttämötoteutus ei riitä pelastamaan koko Palvelijaa. Katsojaa halutaan palvella, mutta siinä ei onnistuta parhain mahdollisin tavoin.
Palvelija Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämö. Teksti: Kari Hotakainen. Ohjaus: Martti Suosalo ja Raila Leppäkoski. Dramaturgi: Henna Piirto. Visualisointi: Max Wikström. Äänet ja musiikki: Jussi Kärkkäinen. Naamiointi: Tuula Kuittinen. Rooleissa: Martti Suosalo.
lehti 