Aktivisti, aktiivinen kirjoittaja ja anarkisti Jyri Jaakkola murhattiin Meksikon Oaxacassa vuonna 2010. Puolisotilaalliset joukot hyökkäsivät kulkueeseen, jonka yritti viedä avustustarvikkeita piiritettyyn San Juan Copalan kylään. Iskussa kuoli myös meksikolainen Beatriz Alberta Cariño Trujillo. Murhat ovat virallisesti edelleen selvittämättä.
Jyri Jaakkolan, mutta myös hänet tunteneiden henkilöiden kirjoituksista ja Jaakkolan haastatteluista koottu, postuumisti julkaistu Pieniä vallankumouksia on nimeään suurempi teos. Myös hieman vaatimaton ulkoasu hämää, sillä pokkarissa tulevat huikealla intensiteetillä käsiteltyä ja nivottua yhteen monet maailman polttavimmista ongelmista ja kysymyksistä.
Esimerkiksi intensiteetistä käyköön, että edustuksellisen demokratian ja puoluepolitiikan ongelmat on tiivistetty napakasti ja tyhjentävästi muutamaan sivuun – itsekritiikkiä kuitenkaan unohtamatta. Jaakkolan tyyli varsinkin haastatteluissa on enemmän pohdiskeleva kuin paasaava. Teksteistä paistaa halu oppia ja ymmärtää.
Teksteistä paistaa halu oppia ja ymmärtää.
Alkuperäiskansat keskiössä
Jaakkola tunnetaan kenties parhaiten solidaarista vaihtoa edistävässä Uusi Tuuli -kansalaisjärjestössä ja sen Estelle-laivalla toimimisesta. Hän pyrki luomaan tasavertaisia, kumppanuuteen perustuvia verkostoja ”Etelän ja Pohjoisen” välille.
Erityisen perehtynyt Jaakkola oli Meksikon alkuperäiskansojen kamppailuihin itsemääräämisoikeudestaan ja maistaan Chiapasissa ja Oaxacassa. Kuitenkin häntä kiinnostivat myös ympäristökamppailut, jotka hän ymmärsi kiinteäksi osaksi alkuperäiskansojen autonomiaa.
On vaikea arvioida toimittamisen osuutta lopputulokseen, mutta useista yksityiskohtaisista luvuista muodostuu selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. Kirja antaa useita oivaltamisen kokemuksia. Monet näennäisen erilliset ajatuskuviot tuntuvat yhdistyvän hämmästyttävällä tavalla ja ongelmavyyhdit palaavat toisiinsa.
Juuri alkuperäiskansojen autonomiakamppailut tuntuvat oleman monien ongelmallisten kehityskulkujen leikkauspiste. Monista näissä kamppailuissa yhdistyvät yhteiskuntamme käymä ekologinen tuhon tie, kysymykset yksityisomistuksesta ja maaoikeuksista, kapitalistisesta työstä ja merkityksellisestä elämästä sekä vapaudesta ja auktoriteeteista.
Kaikki liittyy kaikkeen
Yksi keskeinen kiintopiste kirjassa on niin sanottu kotiturismi. Se, miten olemme kuin vieraita omissa elämissämme – asia, jota Jaakkola ilmeisesti halusi välttää viimeiseen asti. Hän tiedosti varsin hyvin myös sen, että länsimainen ihmisiä ja luonnonvaroja kuluttava elämäntyyli on syy kärsimykseen muualla. Meidän täällä pitäisi muuttua, eikä ylhäältä käsin ”auttaa” muita.
”Ystäväni Jyri Jaakkola etsi ennakkoluulottomasti vaihtoehtoja ja uusia elämisen tapoja passiivisen sivustaseuraamisen sijaan. En tarkoita tällä niinkään eskapistista hedonismia, vaan Jyri tavoitteli arkielämään onnellisuutta tuovia käytäntöjä”, kirjoittaa Mari Korhonen.
Kirjasta saa kuvan, että Jaakkola – jos ei varsinaisesti tiennyt, niin ainakin – oli valmistautunut myös siihen, että joskus tulee se matka, jolta ei ole paluuta. Hän tiesi työnsä paremman maailman eteen vaaralliseksi, mutta näki etuoikeudekseen, että voi sentään valita. Ehkä hänellä oli aavistus tulevasta, mutta periaatteet olivat pelkoja suuremmat.
Kirja on väistämättä surullinen ja hirveä, mutta silti se onnistuu olemaan paikoin myös hauska, ellei suorastaan riemastuttava. Sen lehdiltä on löydettävissä myös paljon lohdullista ja voimaannuttavaa niille, joille eivät todellisuuspakoisuus ja myötävirtaan kelluskelu riitä.
Jyri Jaakkola: Pieniä vallankumouksia. Toim. Johan Ehrstedt, Toni Haapanen ja Anastasia Lapintie. Sammakko 2015. 221 sivua.
uutiskirje 
