Ruokaa vai taloja – taistelu maasta kiihtyy Keniassa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Vihannekset kasvavat kohisten kenialaisen kylän muhevassa maassa, ja niitä myydään pääkaupunkiin asti. Kyläläiset taistelevat oikeudestaan jatkaa elinkeinoaan, jota uhkaamaan ilmestyivät yhtenä yönä ison rakennusliikkeen pystyttämät rajapyykit.

– Raskaiden betonipalkkien poistamisessa oli kova urakka, kertoo kyläläinen Ramadhan Njoroge.

25 000 asukkaan Ngangarithi sijaitsee Nyerin piirikunnassa Kenian hedelmällisellä keskiylängöllä. Pääkaupunki Nairobiin on matkaa 150 kilometriä. Kylän pellot tuottavat pinaattia, porkkanaa, kaalia, tomaattia, maissia sekä palko- ja mukulakasveja, joita kirkasvetiset joet kastelevat.

Rakennusliikkeen aikeet nostattivat kyläläiset vastarintaan.

– Ei tänne voi noin vain tulla ja häätää meitä mailtamme, sanoo Paul Njogu.

– Sain pellot isoäidiltäni 20 vuotta sitten. Tämä on esi-isieni maata, ja viljely on elinkeinomme. Vaalimme perinteitämme samalla kun tuotamme ruokaa ja luomme työpaikkoja, hän jatkaa.

Maakauppa kannattaa

Maa on nyt kuumaa kauppatavaraa, mikä uhkaa monien elinkeinoa. 44 miljoonaan asukkaan Keniassa on noin 8 miljoonaa kotitaloutta, joista 5 miljoonaa saa elantonsa maataloudesta.

Tammikuisen raportin mukaan maa on noussut Kenian tuottoisimmaksi omaisuudeksi ohi karjan ja kiinteistöjen. Maakauppojen tuotto on kasvanut 98 prosenttia vuodesta 2007. Maa on kallistunut myynti-ilmoitusten mukaan 535 prosenttia, kun esimerkiksi öljyn ja kullan hinta on laskenut.

Kenian talouskasvu on ylittänyt viisi prosenttia viime vuosina, ja maata hamuavat niin yritykset kuin asuntorakentajatkin.

Arvostelijoiden mukaan rakennusbuumi ei ole linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Ngangarithin kylä nähdään pienoismallina suuntauksesta, jossa harvojen voitot uhkaavat jyrätä suuren joukon hyvinvoinnin.

Kestävyys koetuksella

Runsaita maissisatoja tuottavaa Kenian keskiosaa pidetään maan toisena vilja-aittana Suuren hautavajoaman ohella. Viljelijät muistuttavat, että joka vuosi 1,5 miljoonan kenialaisen ruokaturva horjuu, joten peltojen uhraaminen rakentamiselle ei ole viisasta.

YK:n ympäristöjärjestö Unep on luokitellut keskisen Kenian kosteikot elintärkeiksi sekä maataloudelle että matkailulle ja patistaa suojelemaan niiden lajirunsautta.

– Olen 85-vuotias, ja elämäni on takana päin, mutta jälkipolvet tarvitsevat myös kodin, Njogu huomauttaa.

Vastapäätä kylää on jo kohonnut kaupunki, ja kyläläiset valittavat, että rakennusfirmat haluavat estää heitä käyttämästä jokivettä.

Kestävän kehityksen asiantuntija Wilfred Subbo Nairobin yliopistosta tukee Ngangarithin kylän taistelua.

– Kestävä kehitys on sitä, että kylä pystyy tyydyttämään tarpeensa tänään vaarantamatta lastensa tulevaisuutta, hän muistuttaa.