Hallituksen kaavailut heikentävät erityisesti paljon sairastavien toimeentuloa, sanoo 36 potilas- ja kansanterveysjärjestön POTKA-verkosto.
Jo vuonna 2011 oli puoli miljoonaa kotitaloutta, joiden tulot riittivät huonosti lääkkeiden hankintaan. Verkoston mukaan osalla pienituloisista terveydenhuoltokulut vievät jopa 40 prosenttia perheen maksukyvystä.
Lääkekorvauksia on vuosi vuodelta heikennetty ja terveydenhuollon maksuja nostettu. Ensi vuonna astuu voimaan vuosittainen 45 euron alkuomavastuu lääkekorvauksista. Potilaan matkakohtainen omavastuu hoitokäynneistä puolestaan nousi tänä vuonna 9,25 eurosta 16 euroon. Maksu on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa.
Lääkekatto, terveydenhuollon maksukatto ja matkojen maksukatto tekevät tänä vuonna yhteensä 1563 euroa. Summat ovat suuria suhteutettuna esimerkiksi takuueläkkeeseen, joka on 746,57 euroa kuukaudessa.
Suomen sairailla korkea maksutaakka
Vain muutamissa muissa EU-maissa kotitalouksien maksama osuus terveydenhuollon menoista on suurempi kuin Suomessa.
– Potilasjärjestöt ovat tehneet vuosia töitä kohtuullistaakseen sairastavien maksutaakkaa. Hallitusohjelma on kuin kylmä suihku tälle työlle, sanoo POTKA-verkoston puheenjohtaja Leena Rosenberg tiedotteessa.
– Rankimmin maksujen omavastuiden korotus iskee heihin, joilla on pienet tulot ja paljon terveysongelmia. Tavoite sosioekonomisten terveyserojen kaventamisesta ei näytä toteutuvan tälläkään hallituskaudella, sillä hallitusohjelma vaikuttaa monin paikoin toimivan päinvastaiseen suuntaan.
”Hoitosuunnitelmien tekovelvollisuutta ei tule keventää”
Potilasjärjestöt ovat myös huolissaan hallituksen aikeista keventää hoitosuunnitelmien laadintavelvollisuutta.
– Hoitosuunnitelmien tekoa laiminlyödään jo nyt, mikä heikentää potilaan oikeuksia, hoidon onnistumista ja potilasturvallisuutta. Jos laki ei velvoita kirjalliseen hoitosuunnitelmaan, se tarkoittaa käytännössä lupaa jättää suunnitelma tekemättä, Leena Rosenberg sanoo.
– Työntekijöiden vaihtuessa jokainen aloittaa sairastavan kanssa alusta. Hoito ei ole suunnitelmallista, tulee turhia, päällekkäisiä lääkityksiä, eikä potilas itse tiedä miten edistäisi hoitoaan. Säästöjä ei saavuteta eikä tilanne ole oikeudenmukainen, Rosenberg painottaa.