Viimeinen sana
Pitkän linjan ulkomaan toimittaja Hannu Reime totesi tällä viikolla kolumnissaan, että ”Ikävä sanoa, mutta erityisen halpamaisesti on Kreikan hätään suhtautunut Suomi”. Olen samaa mieltä.
Suomen hallitus oli ensimmäisten joukossa heittämässä kiviä kreikkalaisten päälle. Hallitus ei halunnut antaa mitään armoa kreikkalaisille. Se ajoi aktiivisesti Kreikkaa entistä suurempaan ahdinkoon.
Kreikan kurittamista voi selittää vain ideologisilla tavoitteilla. Vasemmistolainen Syriza on ajanut toisenlaista talouspolitiikkaa. Se ei sopinut troikalle – Euroopan komissiolle, Euroopan keskuspankille EKP:lle eikä Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle.
Ajamalla Kreikkaa syvemmälle ahdinkoon oikeistolaiset EU-johtajat patoavat vasemmistolaisuutta.
Monet kansainvälisesti arvostetut taloustieteilijät ovat kritisoineet troikan tiukkaa politiikkaa. Näiden – Paul Krugmanin, Joseph Stiglitzin, Thomas Pikettyn ja Jeffrey Sachsin – arvostelut ovat valuneet kuin vesi hanhen selästä.
Myös vaaditun kuripolitiikan seuraukset Kreikan talouteen on ohitettu. Samaa karvasta lääkettä, joka on lisännyt velkaantumisastetta, työttömyyttä, köyhyyttä ja ajanut pankit vararikon partaalle, halutaan määrätä kreikkalaisille lisää ja vahvennettuna.
Talouden realiteetit on jyrätty. Syrizan hallituksen entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis kertoi Newstatementin haastattelussa, että euroryhmä ohitti taloustieteelliset keskustelut. Hän olisi voinut laulaa Ruotsin kansallislaulua, ja sillä olisi ollut yhtä suuri vaikutus.
Samaan aikaan, kun Kreikkaa nöyryytettiin kovilla ehdoilla, tarjoiltiin humanitaarista apua ja ovea ulos eurosta. Syriza ei hakenut humanitaarista apua Brysselistä, vaan tukipakettia, jolla saisi Kreikan talouden jaloilleen. Euromaiden räätälöimällä paketilla se ei onnistu. Kreikan parlamentti kuitenkin taipui pakon edessä sopimuksen kannalle.
Kreikan ahdinko jatkuu. Ajamalla Kreikkaa syvemmälle ahdinkoon oikeistolaiset EU-johtajat patoavat vasemmistolaisuutta. Asenteellisuus, jopa vastenmielisyys, Syrizan politiikkaa kohtaan on ollut enemmän tai vähemmän avointa.
Kreikalle esitetty eläkkeiden ja muiden kiristysten lisäksi vaatimus omaisuuden 50 miljardin yksityistämisestä. Nämä ovat myrkkyä vasemmistolaiselle hallitukselle – ja samalla lyhytnäköistä talouspolitiikkaa.
Vasemmistolaisen Podemos-puolueen nousu Espanjassa arveluttaa oikeistoa. Tilaa vasemmistopuolueille on syntynyt pitkään valtaa Euroopassa käyttäneiden sosiaalidemokraattisten puolueiden heikennettyä. Samoin kuin Kreikassa valtaan kärkkyy uusfasistinen Kultainen aamunkoitto, myös muualla Euroopassa oikeistopopulistit vahvistavat asemiaan.
Eurooppalaiset johtajat suvaitsevat rasistisia ja nationalistisia puolueita vasemmistoa paremmin. Oikeistopopulistit – kuten ulkoministeri Timo Soinin johtama perussuomalaiset – harjoittavat kovaa oikeistolaista talouspolitiikkaa.
Syksyllä hallitus tarjoilee suomalaisille samaa lääkettä kuin se oli jakamassa Brysselissä. Se leikkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, lapsiperheiltä, työttömiltä, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä.
Solidaarisuus on vieras käsite Sipilän hallitukselle.
uutiskirje 