Eduskunnan budjettikeskustelu näytti jälleen kerran sen, miten eri tavoin voidaan lähestyä talouskriisiä ja koko ajan pahenevaa työllisyystilannetta. Hallitus puolusti tuttuun tapaan kiivaasti valitsemaansa budjettilinjaa. Erityisen tyytyväinen budjettiin oli keskusta, vaikka puolueen edustajat naljailivatkin kokoomukselle sen suhtautumisesta ruuan arvonlisäveron alennukseen.
Kokoomuskin hyrisi tyytyväisenä ikään kaikki olisi tehty tai sitten sen sanoma oli tulkittava niin, että parempaan ei pystytä. Tosin puheenjohtaja Jyrki Kataiselta löytyi kalupakista yksi uusikin poliittinen idea: lähimmäisenrakkaus. Valtiovarainministeriltä ei tipu lisää rahaa, joten taantumasta noustaan Kataisen mukaan nyt ylös toinen toistamme tukemalla!
Vihreille taas tuntuu jälleen kelpaavan kaikki – ”tässä talouspoliittisessa tilanteessa”. Omaa linjaa puolueella ei ole. Samanlainen poliittinen peesaaja on myös RKP, mutta se ei ole ketään yllättänyt enää vuosikymmeniin.
Eri puolueiden kansanedustajat ovat kyllä sisäistäneet hyvin sen, että nyt eletään poikkeuksellisen hankalassa tilanteessa, jossa eivät kaikki normaaliajan keinot tepsi. Tähän yksimielisyys aika pitkälti loppuukin. Parannuslääkkeistä tai ainakin niiden annostelusta on sitten jo täydellinen erimielisyys
On sinänsä myönteistä, että työllisyysrahoja budjetissa lisätään reilusti edellisvuoteen verrattuna. Tarpeeseen nähden lisäykset jäävät kuitenkin alimitoitetuiksi. Hallitus on unohtanut myös kunnat, joiden kurimus vain lisääntyy päivä päivältä.
Vaikka talouden nousu onkin pikku hiljaa alkanut, niin työttömyys kasvaa edelleen ensi vuonna. Ennen muuta pitkäaikaistyöttömyys nousee nopeasti. Nyt olisikin panostettava sekä nuorisotyöttömyyden että pitkäaikaistyöttömyyden estämiseen. Budjettiin varatuilla määrärahoilla se ei onnistu.
Talouden elvytystä ei saa nyt hidastaa. Jos elvytyksen jatko ei onnistu ilman lisävelkaa, niin sitä on otettava. Jos nyt ei panosta elvytykseen, niin jälkilasku on moninkertainen tulevaisuudessa.
lehti 