Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 saanut Patrick Modiano vasta aloitteli uraansa, kun hän työsti ohjaaja Louis Mallen kanssa alkuperäiskäsikirjoituksen elokuvaan Lacombe, Lucien (1974). Vuoteen 1944 ja ranskalaiseen maaseutumiljööseen sijoittuva teos on erinomainen sota-ajan draama. Siinä kukkivat hetken aikaa epätavanomaiset ja hieman epätodennäköisetkin liittolais- ja ystävyyssuhteet sekä osittain jopa rakkaussuhteet. Pohjana ovat Mallen omat nuoruusajan kokemukset saksalaisten miehittämässä Ranskassa. Elokuva rinnastuu monilta osin Teemalla esitettyyn laatusarjaan Ranskalainen kylä.
Nimihenkilö on 18-vuotias talonpoikaisperheen vesa. Yrmeän oloinen nuorukainen haluaa mukaan vastarintaliikkeeseen, mutta käy kuitenkin toisin. Lucien ajautuu paljolti tahtomattaan Gestapon laskuun toimivien ranskalaisten leiriiin.
Samalla Lucien allekirjoittaa oman kohtalonsa. Tässä mielessä elokuvan päätös on runollisessa pelkistyneisyydessään sekä yllättävä että hyvä. Viimeisessä kohtauksessa kuva-alaan ilmestyvä teksti kertoo, mitä aurinkoisella niityllä makoilevaa nuorukaista jatkossa odotti.
Mallen ja Modianon käsikirjoitus on temaattisesti erittäin vivahteikas aina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Satunnaistenkin sivuosien hahmojen kautta voi tulla ilmi isoja juttuja sekä tuon ajan Ranskasta että yleisemminkin. Tämä koskee vaikkapa antisemitismiä.
Näinkin realistisissa kehyksissä tuntuu hurjalta erään naisen syvää juutalaisvihaa jylisevä purkaus. Osansa asiassa on mustasukkaisuudella, mutta vastaavaa kuullaan myös muiden henkilöiden taholta. Tässä suhteessa elokuva ei mairittele aikakauden ranskalaista yhteiskuntaa. Oma mielettömyytensä liittyy ilmiantokirjeisiin. Eräskin antoi ilmi itsensä, toteaa kolho konttorirotta.
Tarinankulun ja temaattisten painotusten kehittelyissä on nautittavaa elokuvallista voimaa. Leffaa voi luonnehtia linjakkaaksi ”elokuvaromaaniksi”, eikä suinkaan siksi, että toinen kässärintekijä on kirjailija. Dialogi esimerkiksi on suhteellisen vähäistä. Pääpiirteissään tarinan ydin valkenee vaikka ilman käännöstekstejä.
Pääroolissa vakuuttaa Pierre Blaise. Hänen roolityönsä kautta hahmottuu kiehtova ja aidontuntuinen kuva kouluja käymättömästä maalaispojasta, joka reagoi vaistonvaraisesti ja usein hetken mielijohteesta. Tästä saadaan paljon näyttöjä, esimerkiksi Lucienin reaktioista eläimiin.
Sotimiset tuliasein jäävät vähiin, sitäkin enemmän jylisee monen kohtauksen ja siinä mukana olevien henkilöiden pinnan alla.
Lacombe, Lucien. Yle Teema lauantaina klo 21.00
uutiskirje 
