Jordi Galceran: Pudotuspeli. Ensi-ilta Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä 4.9.2009. Ohjaus Tommi Auvinen, suomennos Anu Partanen. Rooleissa Hanna Gibson, Ville Majamaa, Taneli Mäkelä ja Mikko Rantaniva. Lavastus Markus S. Packalén, puvut Maiju Veijalainen, valot Jouni Koskinen, ääni Tuomas Vartola.
Suuria näyttämöitä valloittavien viihteellisten esitysten vastapainoksi on mukavaa katsoa älyllisesti haastavaa puheteatteria, jossa moderni teatteritekniikkakikkailu tai valmiiksi nauretut vitsit eivät ota pääosaa.
Klassista haastavaa puheteatteria tarjoaa Tampereen teatterin Frenckell-näyttämölle sovitettu Pudotuspeli. Sen alkuperäisteksti on maailmankuulun Espanjan katalonialaisen Jordi Galceranin käsialaa. Tamperelais-suomalaisiin kuvioihin sen on suomentanut Anu Partanen ja sopeuttanut yhdessä ohjaaja Tommi Auvisen kanssa.
Älyllisestä haastavuudestaan huolimatta Pudotuspeli on jopa ratkiriemukasta teatteria.
Pudotuspeli kertoo dramaattisesta johtajatason työhönottohaastattelusta. Kyseessä on uuden yhteishaastattelumetodin soveltaminen.
Näytelmän alkuasetelma näyttää siltä, että neljä paikanhakijaa on otettu yhteishaastatteluun, jota johdetaan anonyymisti haastattelutilan ulkopuolelta.
Yllättävät käänteet luovat näytelmään reaaliaikaista jännitystä, joka tuntuu piinaavan näyttelijöitä yhtä paljon kuin näytelmän katselijoitakin. Se onkin esityksen onnistumisen tae.
Pudotuspelin hyvä käsikirjoitus, ohjaus ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset pitävät katsojaa pinteessä aivan viime minuuteille saakka. Vaikka kyseessä ei ole mikään dekkari, ei tekstin yllättävää loppuhuipennusta kannata tässä paljastaa.
Pudotuspeli on sellaista työnhakuun liittyvää ihmisten sisimpien, alhaistenkin ulottuvuuksien raastavaa aukirepimistä, että sitä voisi kutsua ruumiinavaukseksi – vaikka operoitavat jäävätkin henkiin.
Televisiosta tuttu nimekäs Taneli Mäkelä dominoi ajoittain näytelmän eteenpäinviemistä, mutta eivät hänen tamperelaiset kollegansakaan jää hänestä jälkeen taitavuudessaan.
Pudotuspelin yllättävän loppuratkaisun vuoksi on erityisesti kehuttava Hanna Gibsonin ja Mikko Rantanivan roolisuorituksia. Ilman heidän vakuuttavaa uskottavuuttaan draama ei kestäisi sen viimeisiä minuutteja.
lehti 