Miksi juuri nyt, kun olimme miltei saavuttaneet pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja sen myötä päässeet lähemmäksi yhteistä päätöksentekoa ja sukupuolten, etnisten, uskonnollisten ja seksuaalisten ryhmien välistä tasa-arvoa – miksi juuri tällaisella hetkellä harhaudumme kuvittelemaan, että yhteiskuntaa voi johtaa kuin yritystä?
Miksi annamme populistien pelotella meitä antamalla vähäpätöisille asioille emotionaalisia merkityksiä, joiden tehtävä on vain harhauttaa meitä, kun he purkavat yhteiskunnan turvaverkkoa altamme? Miksi me annamme heidän tehdä maastamme eriarvoyhteiskunnan, jakaa suomalaiset heihin, joilla on, ja heihin, joilta kaikki otetaan?
Aurinkoteatterin aikuisten satuwestern Maa-Tuska kaivelee rinnakkaisen historiankertomuksen ja karnevalistisin keinoin meidän päivämme fasismin syntyjä, kehitystä ja ajatusmaailmaa.
Meillä ja meidän teoillamme on merkitys.
On sydäntalvi 1891-92. Pietari on tuhoutunut täysin kaameassa tulipalossa. Ryhmä ylimielisiä ja aristokraattisia, mutta nyt myös kodittomia Keisarillisen Aurinkoteatterin artisteja nousee salonkivaunuun ja lähtee valloittamaan Siperiaa. He joutuvat kuitenkin sivuraiteelle ja raivopäisen syöjättären kynsiin.
Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Juha Mustanoja avaa ajatuksia esityksen taustoista:
Koska ihminen on ensisijaisesti sosiaalinen eläin, meillä jokaisella on keskeinen tarve mieltää kuuluvamme osaksi monenlaisia yhteisöllisiä kategorioita.
Tämän sosiaalisen tarpeen kääntöpuolelta löytyy hätä: pelko yhteisön ulkopuolelle jäämisestä. Kategorioinnin vaaroista keskeisiä onkin ihmisten kategorioiminen hyviin ja pahoihin, oikeisiin ja vääriin, laadukkaisiin ja laaduttomiin. Ulkopuolisuuden pelko ajaa ihmisen keksimään loputtomia esimerkkejä siitä, miten hän itse kuuluu parempaan ryhmään kuin toiset.
Mustaojan ilmaisu on monimerkityksellistä. Hänen taustansa elokuvan ja sarjakuvien tekijänä näkyy esityksessä. Katkoksellisuus, vahva visuaalisuus, äänet ja maisemat luovat Helsingin keskustassa sijaitsevaan pikkuteatteriin tunnelman, jossa voi kokea olevansa mukana matkalla Siperiaan, joutuvansa Kuhmoon tai ties minne.
Jossain vaiheessa katkoksellisuus tipauttaa katsojan hetkellisesti junasta.
Mustaojan mukaan yksi merkittävimmistä syistä, miksi meidän yhteiskuntamme rakenteita on viime aikoina ollut mahdollista niin paljon pöllyttää on se, että retoriikassa käytetyissä keinoissa itsessään on tapahtunut mullistava muutos.
Retoriikasta on kadonnut puhuja. Harva ehtii arvioida, mikä uutinen, tieto, väite tai näkemys on perusteltu. Pohjautuuko väite tietoon, arvaukseen, tunnelmaan vai mielipiteeseen?
Yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivät vaikuttajat käyttävät tätä epätietoisuutta häikäilemättömästi omien pyrkimystensä ajamiseen. Puhuja ei ole kadonnut vahingossa, vaan hänet on tarkoitushakuisesti epäpersonifioitu. Puhujan tilalle on syntynyt keksittyjä auktoriteetteja kuten ”yleinen mielipide” ja ”tavallinen ihminen”.
Esimerkiksi väitettä siitä, että nyt pitäisi ”säästää” on lähes mahdotonta haastaa, kun kukaan ei ole väitteestä vastuussa, eikä kukaan ole sanojen takana.
Kun joku kääntää katseensa meitä kohti ja hymyilee, meidät täyttää lämmin täyttymys. Meillä ja meidän teoillamme on merkitys. Merkitys voi löytyä myös vihan kautta. Esityksessä hakataan (tosin symbolisesti) heikompia, eri värisiä ja erilaisia ihmisiä. Nöyryytetään ja alistetaan. Sielunsa joutuu myymään perunasta.
Kaunis Vasilisa, ilma-akrobaatti, puhuu vihasta. Koska kun vihasi huomataan, sinä olet viimein perillä. Sinut on pantu merkille, sinut on huomioitu, olet jättänyt jälkesi, sinulla on vihdoinkin ollut merkitys.
Filosofointi yltää esityksessä välillä sellaisiin sfääreihin, että se uhkaa tipauttaa katsojan itse kokonaisuudesta. Aurinkoteatteri pitääkin tunnusmerkkinään tehdä poliittisesti epäkorrektia teatteria vaikeista asioista.
Maa-Tuska on monikerroksinen ajallisesti ja samalla hyvin ajankohtainen esitys. Se on koettava: visuaalisuus yhdistettynä vahvaan tekstiin on sen kovaa ydintä. Aurinkoteatterin ilmaisukielessä yhdistyvät perinteinen ja uutta hakeva.
Esitys myös naurattaa, mutta loppua kohti vakavoittaa.
Aurinkoteatteri: Maa-Tuska.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Mustanoja
Rooleissa: Vilma Putro, Nora Raikamo, Antti L.J. Pääkkönen, Oona Airola, Miko Kivinen, Paul Holländer ja Sanna Hietala.
Ensi-ilta 5.11. Universum, Perämiehenkatu 13.
uutiskirje 
