Mies tulee odotushuoneeseen, istuutuu, odottaa koko aamupäivän. Ihmiset ympärillä kutsutaan sisään yksi toisensa jälkeen, kohta ympärillä on kokonaan uusia naamoja. Jonkin täytyy olla vialla, mies ajattelee. Lopulta hän ymmärtää: kukaan ei tiedä, että hän odottaa vuoroaan. Itse asiassa kukaan ei tiedä, että hän edes on siellä.
Mies menee infotiskin jonoon. Käy ilmi, että se on väärä paikka: odotusnumero otetaan ulko-oven vieressä olevasta automaatista. Automaatti ei tottele miestä, hän ei osaa painaa oikein. Ihmiset tuijottavat kummajaista, joka ei osaa edes painaa nappulaa. Kaikkihan osaavat painaa nappulaa. Mies repii automaatin juurineen maasta ja heittää sen seinään. Mies saa syytteen.
Kohtaus on Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön Kiasma-teatterissa toteuttamasta näyttämöteoksesta Vapauden kauhu, joka on tulosta pitkäjänteisestä työstä vankien parissa. Kauhun on ohjannut Jussi Lehtonen, käsikirjoittanut ja dramatisoinut Asta Honkamaa. Musiikki on Sanna Salmenkallion, joka esityksen aikana siirtyy suvereenisti viulusta pianoon, pianosta näyttämölle ja takaisin.
Vaikka vapaus on vangin unelma, unelma vapaudesta usein lakkaa olemasta heti, kun vankilan portit sulkeutuvat selän takana. Vapaus ei tunnu miltään, tai se tuntuu uhkaavalta. Arjen tuiki tavalliset askareet käyvät pitkään laitostuneelle ylivoimaisiksi. Kun samalla pitäisi tehdä suuri elämänmuutos, ts. jättää hyvästit vanhoille kavereille ja päihteille, on moni mahdottoman edessä.
Aidot vangit näyttämöllä
Kiasman näyttämöllä esiintyvät ammattinäyttelijöiden rinnalla aidot vangit, entiset ja nykyiset. Kari Wiippola kertoo tulevansa aamulla Suomenlinnasta ja palaavansa sinne illalla esityksen jälkeen: Rautatieaseman ohi, halki Kauppatorin, sitten lautalle ja lopulta selliinsä. Matkalla vanki vetää sisäänsä kaikkia niitä huumaavia tuoksuja, joita kutsumme vapaudeksi. Wiippolan ja muiden vankien roolisuoritukset osoittavat, että katu-uskottavuus voi olla uskottavuutta myös teatterin lavalla.
Teoksessa vaihtelevat kireät joukkokohtaukset, musiikki ja raivoisa rummunlyönti sekä vapaamuotoinen, spontaanilta kuulostava tarinointi. Avautuminen on aina vähän riskialtista. Kun kaikkein henkilökohtaisin on tuotu lavalle ja jaettu yleisön kanssa, vaikutus on taattu, mutta toisaalta koko pakki on sillä hetkellä auki ja katsojalla olo kuin tirkistelijällä.
Mielestäni Vapauden kauhu välttää nämä karikot tekemällä yksityisestä yhteistä: koostamalla kokonaisuuden monien ihmisten kokemuksista ja liittämällä tarinat suomalaisia vapausrangaistuksia koskevaan faktatietoon. Kauhun katsojan mielessä herää sarja oivalluksia: Viereen voi missä tahansa istahtaa ihminen jolla on menneisyys. Elinkautisvankikin pelkää. Ajatella, että minulla on avain omaan kämppään, on aina ollut.
Portti uuteen elämään
Vapauden kauhusta ja siihen liittyvistä työpajoista saatujen kokemusten perusteella on perustettu Porttiteatteri, jossa vapautuneet tai vapautumaan valmistautuvat vangit voivat astua uusiin, hyväksyttäviin rooleihin yhteiskunnassa, ensin teatterin lavalla, ehkä sivutuotteena myös uudessa elämässään vapaina miehinä ja naisina.
Menetelmää on koeteltu muidenkin erityisryhmien kanssa, ja se tuntuu hyvin sopivan tähän aikaan. Kun yhteiskunta tarjoaa niukkuutta, taidelähtöinen tuki saa voimansa ihmisen itsensä halusta parantaa elämäänsä. Kuntoutusta ei luvata, mutta osallistujat kertovat elämänhallinnan parantumisesta.
Dialogi ei toki ole ongelmatonta. Siitä muistuttaa Kauhun hulvaton kohtaus haastattelun vaikeudesta: osallistavan työpajan vetäjä inttää äitisuhteesta, kohderyhmä haluaa vain elää ja syödä kakkua.
Kiinnostaa nähdä, mihin suuntaan Porttiteatteri alkaa toimintaansa kehittää. Vankien tarinat on kartoitettu, ehkä seuraava askel on yleisempi vapauden teema. Unelma vapaudesta kääntyy usein pettymykseksi – huomaammeko me vankilaa kokemattomat ylipäätään olevamme vapaita? Voisiko vanki jonain päivänä esittää teatterin lavalla sitä infotiskin virkailijaa, joka vastaa samaan kysymykseen neljäkymmentä kertaa päivässä joka ikinen päivä, kulkee marketin kautta kotiin marraskuun pimeässä, unelmoi hellästä kosketuksesta ja odottaa lomaa? Voisiko entisistä vangeista tulla vapauden kokemusasiantuntijoita, voisivatko he muistuttaa meitä arkisten asioiden arvosta?
Vapauden kauhuOhjaus ja projektin suunnittelu Jussi Lehtonen.
Käsikirjoitus ja dramaturgia Asta Honkamaa.
Kenttätyödramaturgi ja ohjaajan assistentti Jyrki Koskelo.
Pukusuunnittelu ja lavastus Anna Sinkkonen.
Dokumenttiohjaaja John Webster.
Valosuunnittelu Heikki Paasonen.
Musiikki Sanna Salmenkallio.
Äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio ja Joonas Pehrsson.
Naamioinnin suunnittelu Jani Kylmälä.
Teatteripedagogi ja Porttiteatterin vetäjä Tuija Minkkinen.
Esiintyjät Jani Karvinen, Saana Keiski, Tuija Minkkinen, Ilja Peltonen, Taisto Reimaluoto, Sanna Salmenkallio, Antti Tammentie, Josefina Turunen, Petri Valkoma, Pia Vallenius, Jari Valtonen, Mikko Vuorio ja Kari Wiippola.
Videoilla esiintyvät henkilöt Toni Heikkilä, Eikka Lehtosaari, Eero Nurmi, Raineri Nyman ja Tero Salo
uutiskirje 
