Ensimmäiset mielikuvat Brasiliasta koostuvat yleensä paratiisirannoista, lämpimistä ihmisistä, sambasta ja jalkapallosta. Suomalainen sielunmaisema on hyvin erilaisista raaka-aineista rakennettu, mikä saa ihmettelemään, kuinka maahan on koskaan voinut syntyä yksi historian suurimmista suomalaisyhdyskunnista.
Penedo on pastori Toivo Uuskallion vuonna 1929 perustama siirtokunta. Se sijaitsee Rio de Janeiron osavaltiossa, noin 150 kilometriä osavaltion pääkaupungista luoteeseen.
Alun perin siirtokunnan tavoitteena oli noudattaa niin sanottua naturalistista elämäntapaa. Vaatteita ei käytetty, kaikki ruoka tuotettiin itse, päihteet olivat ehdottomasti kiellettyjä ja uskonto oli vahvasti läsnä. Jokaisen Penedoon lähtijän oli suostuttava näihin Uuskallion vaatimiin ehtoihin.
Sääntöjen mukaan oli mahdotonta elää
Idealismi ei kuitenkaan kestänyt pitkään, ja 10–15 vuotta siirtokunnan perustamisen jälkeen aatteista oli suurimmaksi osin luovuttu. Brasilian kovat helteet olivat viileämpään tottuneille suomalaisille liikaa eikä maa ollut hedelmällistä, joten sääntöjä ensin löysättiin, kunnes niistä luovuttiin kokonaan. Monet lähtivät takaisin, mutta uusiakin uskalikkoja saapui, kun sana siirtolaisyhteiskunnasta levisi kotimaassa.
Eeva Hohenthal, 78, on toisen polven penedolainen ja yksi harvoista jäljellä olevista yhdyskunnan idealistisen aikakauden aikana eläneistä. Hän pitää nykyään Suomi-aiheista kauppaa keskustan läheisyydessä, ja muistaa hyvin alkuaikojen vaikeudet.
– Isäni päätti lähteä Suomesta sotaa pakoon. Asuimme vanhempieni kanssa maatilalla Penedossa ja olot olivat hirveän huonot. Monet lähtivät samalla laivalla takaisin Suomeen, jolla tulivat, koska olivat odottaneet aivan muuta.
– Ihmisten terveys kärsi idealistisesta ruokavaliosta. Esimerkiksi monet äidit olivat kovilla, kun tulivat raskaaksi. Minunkin äidiltäni kuoli vauva, kun maitoa ei tullut puutteellisen ruokavalion takia ja lehmät oli vaihdettu muihin raaka-aineisiin, Hohenthal kertoo.
Tasainen muuttovirta Suomesta aina 1950-luvulle asti takasi yhdyskunnan elinvoimaisuuden. Lentoliikenteen yleistyessä penedolaiset alkoivat käydä tiheämmin Suomessa. Myös Hohenthal lähti nuorena takaisin Suomeen.
– Lähdimme vuonna 1952 Helsinkiin katsomaan olympialaisia isäni kanssa. Isä palasi Penedoon, mutta minä jäin kouluun Suomeen. Asuin isovanhempieni luona, kävin koulua ja autoin kotitöissä.
Hohenthal palasi Penedoon 18-vuotiaana, mutta lähti taas kolmen vuoden päästä takaisin Suomeen, tällä kertaa työskentelemään Brasilian suurlähetystöön.
– Isäni oli sihteerinä lähetystössä ja hän hankki minulle keittäjän paikan. Muutaman vuoden päästä menin naimisiin ja palasin mieheni kanssa Penedoon. Suomessa on tullut käytyä sittemmin tasaisin väliajoin, viimeksi viime vuonna.
Skandinaavista eksotiikkaa turisteille
Nykyisin Penedo tunnetaan Brasiliassa lähinnä rikkaan yläluokan lomanviettopaikkana. Turismi näyttelee vahvaa osaa kaupungin elinvoimaisuudessa, ja suomalainen kulttuuri on suurimmaksi osin kaupallistettu juuri turisteja varten. Hyvät kulkuyhteydet São Paulosta ja Rio de Janeirosta tekevät Penedosta helpon matkakohteen skandinaavisen eksotiikan etsijöille.
Alkuperäistä Suomi-kulttuuria pitää yllä lähinnä Penedossa toimiva kansantanssiryhmä, Suomi-museo sekä Clube Finlandia: Suomi-klubi. Eeva Hohenthalin mielestä on sääli, ettei aito kulttuuri kuki enää samalla tavalla.
– Turismi pitää kaupunkia elossa. Brasilialaiset yrittäjät tulevat tänne perustamaan liikkeitä, vaikkei heillä ole välttämättä mitään todellista kuvaa suomalaisista perinteistä tai kulttuurista. Jotkut eivät välttämättä ole edes tietoisia Penedon historiasta suomalaisena siirtokuntana, Hohenthal pahoittelee.
– Jos joku sattuu kuulemaan, että olen suomalainen, niin silloin mielenkiinto herää. Suomi-klubi ja Penedon kansantanssiryhmä, jossa muun muassa tyttäreni tanssii, pitävät vielä ”aitoa” kulttuuria yllä.
Ainakin vielä toistaiseksi Penedo on mahdollisuus brasilialaisille kokea suomalaista kulttuuria ilman toiselle puolelle maapalloa matkustamista. Suomalaisiakin käy kiitettävästi vierailemassa paikan päällä, mutta hyvin harva kantasuomalainen nykypäivänä Penedoon enää muuttaa.
Kun Hohenthalilta kysyy, onko koskaan tehnyt mieli muuttaa takaisin Suomeen asumaan, on vastauksessa tuttu suomalainen kaiku.
– Ei, täällä on perhe ja kaikki ystävät. Mieheni joskus sanoi, että jos on niin tyhmä että Suomesta lähtee, niin ei niin tyhmä pidä olla, että takaisin palaa, hän hymähtää.
uutiskirje 
