Kirjoitin Rautarouvan (The Iron Lady, 2011) ensi-ilta-arviossa, että Meryl Streep todennäköisesti toistaa Nicole Kidmanin saavutuksen elokuvassa Tunnit (2002) eli saa naispääosan Oscarin tuhdin maskeerauksen vaatineesta roolista.
Näinhän siinä myös kävi, mutta asian ennakoiminen ei vaatinut erityistä oraakkelin lahjakkuutta. Oscarit jakava ”Akatemia” arvostaa raameihin sopivasti istuvaa ammattilaista osaamista, ja Rautarouva on siitä malliesimerkki – etenkin, kun toinen Osku tipahti mistäpä muusta kuin maskeerauksesta.
Phyllida Lloydin ohjaama draama kertoo dementian kourissa pyristelevästä Englannin entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista. Elokuva on kovasti empaattinen kiisteltyä poliitikkoa kohtaan.
Ihmissuhdepuoli toimii omalla painollaan ihan kelvollisesti. Vanha veikistelijä Jim Broadbent yrittää Denis-puolison roolissa hauskuttaa emäntäänsä, mutta eihän ”hallituksen ainoa äijä” taivu kunnolla mukaan leikkiin.
Keskinkertainen leffa onnistuu paremmin osin fantasiaa hyödyntävänä intiiminä aviodraamana ja rutinoituna elämäkertafilminä kuin poliittisen lähihistorian osalta. Sen suhteen jälki on auttamattoman pintasiloista.
Rautarouva. TV1 maanantaina 11.1. klo 22.25
uutiskirje 
