Oscareita ajatellen on oireellista, että 1820-luvun Pohjois-Amerikan erämaihin sijoittuva jykevä seikkailu- ja jännitysdraama The Revenant sai Golden Globe -palkintoja eli Kultaisia maapalloja jaettaessa parhaan elokuvan, ohjauksen ja miespääosan pystit. Oscar-ehdokkuuksia leffalla on peräti kaksitoista. Palkinnot jaetaan helmikuun lopussa.
Leonardo DiCaprion osalta kyseessä on ennen muuta kovan fyysisen puurtamisen työvoitto. Aiheesta saadaan monia mieleenpainuvia näyttöjä huipentumana erinomaisen aidoksi kuvattu kohtaaminen harmaakarhun kanssa. Hurja matsi pohjustaa draamaa kannattelevan eloonjäämiskamppailun.
DiCaprion roolisuorituksessa on kunnon ”irvistystä”. Luonnekuvauksen kannalta vahvemmalla on pääpahista esittävä Tom Hardy. Hän tekee parhaan roolityön koko porukassa.
The Revenantin (Aave, Kostaja) todellisiksi tähdiksi nousevat luonnonoloiltaan vaikuttava tapahtumamiljöö sekä draamaan sisältyvä tuima kaikkien sota kaikkia vastaan –asetelma. Jylhän karuissa talvisissa vuoristo- ja metsämaisemissa Arikara-intiaanit ottavat yhteen valkoisten turkismetsästäjien kanssa.
Toiminnallisuuden juhlaa
Aloitus on komeasti kuvattua sähköisen toiminnallisuuden juhlaa. Vastapainoksi perinteisten lännenfilmien typerille punanahkakiljumisille nähdään alkuperäiskansan edustajien toimesta etevää sodankäyntitaitoa. Sen edessä valkoinen mies on voimaton.
Päähenkilön ja hänen tovereidensa taistelu ulkoista uhkaa kohtaan jää pian taka-alalle. Etualalle nousee kovan onnen sankarin taivallus ylivoimaiselta tuntuvien vaikeuksien keskellä.
Eloonjäämis- ja selviytymistarinana leffa on vaikuttava, vastaavaa ei ole juuri nähty, ei yhtä lujalla intensiteetillä tai varsinkaan raadollisuudella. Elokuvassa Cast Away – tuuliajolla (2000) Tom Hanksin palloilua autiolla saarella helpottaa sentään lämpötila.
Armotonta tunnetta
The Revenantin maisemissa kaukana kotoa on myös meksikolainen ohjaaja Alejandro Gonzalez Inarritu. Hänen erityiseksi ansiokseen on luettava elokuvan lävistävä juureva, järeä ja armoton tunneilmasto. Mukaan mahtuu ripaus surrealismin aromeja, mistä ainoa osoitus ei suinkaan ole huikea ”hevosen kanssa puuhun” –episodi.
Vastaavaan tuskin olisi päässyt pohjoisamerikkalainen tai eurooppalainen ohjaaja – Tarantinokin värjäilee hankea punaiseksi melodramaattisesti tyylitellen pakkaslänkkärissään The Hateful Eight (2015). The Revenantin täsmällisesti sävytetyn ja sopivasti kelmeän värikuvauksen on taituroinut Inarritun maanmies Emmanuel Lubezki.
Bisnessotaa ja teurastusta
Oivaa emotionaalista vetoapua loppupuolen tragiikkaa ilmentäviin tapahtumiin tuo Ryuichi Sakamoton ja Carsten Nicolain pelkistetty, erinomaisesti rytmitetty musiikki. Ulkoinen ja sisäinen kiertyvät tummanpuhuvassa leffassa muutenkin esimerkillisen johdonmukaisesti toisiinsa.
Loppupuolen tapahtumissa kostonjanon teema nostaa päätään hieman yksitotisesti. Tarinan kaari suljetaan kuitenkin ihan tyylikkäästi.
Pitkin matkaa nähtävissä, päähenkilön kokemissa unenomaisissa tajuntanäkymissä tarkentuvat tämän henkilökohtaiset siteet alkuperäiskansaan. Liitosta intiaaninaisen kanssa syntynyt aikamiespoika kuuluu isänsä tavoin turkismetsästäjien retkikuntaan.
Alkuperäisväestön ja eurooppalaisperäisen valloittajan suhdetta The Revenant kuvaa illuusiottomasti. Elokuvassa on tiettyä naturalistista potkua ja siitä lähtevää todistusvoimaisuutta, mitä tulee kuvatun aikakauden elämän realiteetteihin noilla maailman kulmilla.
Tästä lähtökohdasta intiaanikulttuurien ”suuri henki” -perinne välkkyy sivuosassa, pääosassa on leffan antama raadollinen kuva ihmisten maailmasta. Monella rintamalla käydään bisnessotaa turkisten tiimoilta, alkuperäisväestöä ryöstetään ja teurastetaan sumeilematta, naisia raiskataan ja napataan mukaan seksileluiksi.
Tuohon saattaisi kyynikko tokaista, että osattiin sitä ennenkin.
THE REVENANT (USA 2015). Ohjaus: Alejandro Gonzalez Inarritu. Käsikirjoitus: Inarritu ja Mark L. Smith. Perustuu osittain Michael Punken romaaniin. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Domhnall Gleeson, Forrest Goodluck.
uutiskirje 
