Vanhusten huollon ongelmat ovat puhuttaneet niin kansaa kuin kansanedustajiakin jälleen koko syksyn. Vakavasta asiasta käytyeduskunnan välikysymyskeskustelu jäi tiistaina kuitenkin armotta pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ympärillä vellovan kohun varjoon. Pääministeri joutui suorastaan myrskyn silmään eikä päivän puheenaiheesta ollut kenellekään epäselvyyttä.
Välikysymyskeskustelussa koko hallitus joutui altavastaajaksi, kun yhdessä esiintynyt oppositio painoi päälle ja vaati sanojen sijaan myös tekoja. Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) joutuikin myöntämään, ettei voi olla oikein, että kunnollisen hoidon saaminen on kiinni asuinpaikasta.
Vanhusten inhimillinen ja tasapuolinen kohtelu edellyttää, että hoivatakuusta säädetään lailla. Muutoin huutava epäkohtaa ei pystytä korjaamaan kaikkia tasavertaisesti kohtelevalla tavalla. Risikko asetti tavoitteeksi sen, että luonnos vanhuspalveluslaista olisi valmis joskus 2011.
Liian kauas on tavoite asetettu. Nopeammin on pystyttävä toimimaan. Ongelmat eivät ole tulleet yllätyksenä kenellekään.
Ihan tähän hätään lakia ei tietenkään saada. Ongelmia pystytään parantamaan laista huolimatta lisäämällä resursseja. Jo kotipalveluihin ja -hoitoon satsaamalla moni akuutti tilanne saataisiin korjatuksi.
Tällä hetkellä juuri kenelläkään – varsinkaan viranomaisilla – ei edes ole tarkkaa tietoa kotona asuvien iäkkäiden ihmisten tilanteesta. Samaan aikaan kunnissa karsitaan kotipalveluja yhtä aikaa vanhushuollon laitospaikkojen kanssa. Tällainen yhtälö on mahdoton. Lopputuloksena on vain lisää huolta ja murhetta.
Ongelmat kärjistyvät yhä, ellei kehitystä nopeasti pysäytetä. Hoitohenkilöstä tarvitaan lisää eikä se onnistu nykyisillä määrärahoilla.
Olisi mielenkiintoista kuulla hallituspuolueiden todelliset perusteet siihen, miksi vanhusten huollon annetaan jatkuvasti olla rempallaan.
lehti 