Tampereen oopperassa saa lauantaina 13.2. ensi-iltansa Kari Heiskasen ohjaamana Giuseppe Verdin ehkä kompleksisin ooppera Kohtalon voima, La forza del destino. Ooppera tilattiin Verdiltä Pietarin keisarillisen teatterin toimesta ja sai kantaesityksensä marraskuussa 1862. Teoksen perusajatuksena on kohtalo, vääjäämätön sarja tuhoavia tapahtumia.
Ohjauksessaan Heiskanen etsii tapahtumien ja henkilöiden autenttisuutta ja tunnistettavuutta.
– Yritän kuvata maailmaa sellaisena kuin sen näen: kompleksisena ja ristiriitaisena, jossa raadollinen ja ylevä näyttäytyvät samanaikaisina.
– Tämän vuoksi olen sijoittanut tarinan lähemmäksi omaa aikaamme. Tapahtumat käynnistyvät vuoden 1939 Espanjassa, kun Franco on kukistanut kapinan. Sitten siirrytään 1940-luvun Italiaan, missä vastarintaliike kokoaa voimiansa miehittäjää vastaan. Kolmannessa näytöksessä palataan jälleen Espanjaan.
Tällä kontekstilla Heiskanen hakee tunnistettavuutta.
– Tämä kuvasto holokausteineen kaikkineen herättää ainakin minussa paljon voimakkaamman tunnemyrskyn, kuin Velletrin taistelu pari sataa vuotta aikaisemmin, mihin Verdi oopperansa sijoitti.
Keinotekoinen juoni, vahva musiikki
Kohtalon voiman lumo piilee Heiskasen mukaan siinä, että Verdi lanseeraa kaikissa muissa oopperoissaan niin vahvan musiikillisen äänensä, että niiden vanavedessä tämäkin ooppera on saavuttanut suosionsa.
– Sen juoni on paikoin keinotekoinen. Alkuperäisen libreton tapahtumat ovat toki mahdollisia, mutta eivät kovin todennäköisiä.
Menneinä aikoina kohtalo on antanut syyn, perusteen ja viimein myös merkityksen kärsimykselle. Kohtaloon alistuminen on liittänyt samankaltaiset yhteen ja suonut yhteisön hyväksynnän, voiman ja identiteetin.
Oopperan lemmenparin, Leonoran ja Don Alvaron tarina alkaa sattumasta, ja muuttuu vääjäämättömäksi tavalla, joka houkuttaa puhumaan kohtalosta. Mutta, onko kohtaloa vailla yhteiskunnallista ja sosiaalista sidonnaisuutta?
Ei ole kohtaloa
– En usko, että on mitään varsinaista kohtaloa. Sehän tarkoittaisi sitä, että jokin ulkopuolinen voima vaikuttaisi meihin niin, ettemme voisi sille mitään. Mitään abstraktia tai hengellistä voimaa ei ole, mutta yhteiskunnassa on toki olemassa ulkoisia pakkoja, jotka vaikuttavat siihen, mitä ihmisille ja kokonaisille kansakunnille tapahtuu. Vaikka nämä pakot näyttäytyvät kasvottomina, ne ovat ihmisten itsensä rakentamia, kuten finanssikapitalismi tai erilaiset viholliskuvat. Alistuminen kohtaloon tarkoittaa alistumista kyvyttömyyteen analysoida todellisuutta.
Kohtalon voimassa yhteiskunnan patriarkaaliset, sovinistiset ja rasistiset arvot muodostavat pakotteita, määrittelevät päähenkilöiden elämää ja ajavat heidät tuhoon.
– Tarina kuvaa aikansa ja yhtä hyvin meidän aikamme yhteiskuntien luupäisyyttä. Miksi kahden ihmisen rakkaus nähdään niin vaarallisena?
Kohtalon voiman tarinaa syventää ja motivoi rasistinen juonne. Don Alvaro on muukalainen, taustaltaan Perun inkojen jälkeläisiä. Se on yksi syy, ettei hän saa rakastettunsa Leonoran isän hyväksyntää. Pyrkimys vapauteen omana itsenään löytää kaikupohjaa tästä ajasta.
Pohjaa nykytanssista
Ennen kaikkea tätä oopperaa Heiskasen mielestä kannattaa esittää edelleenkin Verdin musiikin vuoksi.
– Parempia tarinoita maailmassa kyllä riittää, mutta ei tämän veroista musiikkia. Musiikki tekee oopperoiden usein mahdottomatkin tarinat ymmärrettäviksi.
Kohtalon voiman kuorokohtaukset ovat upeita.
– Rakastan niitä, koska niissä on tarpeeksi toimintaa. Kuoro on ohjaajan sivellin. Koreografioiden välityksellä saa vaikuttavasti tuotua esille suurienkin kansanjoukkojen reaktiot, nykytanssista hyvin ”sytytetty” Heiskanen paljastaa.
Nykytanssista hän saa paljon ideoita ooppera- ja teatteriohjauksiinsakin.
Totta kai pitää osallistua ”talkoisiin”
Mitä sanottavaa Kohtalon voimalla on meidän aikanamme?
– Jos katsojat haluavat tulkita esitystä aikamme tapahtumiin heijastaen, niin toki siitä löytyy paljonkin yhtymäkohtia – rasismista, asenteellisuudesta ja jyrkkyydestä. Kaikesta siitä, millä nyky-yhteiskunnat hirttävät itseään. Historiahan todistaa: mitä tiukempia ihmiskäsitykset ja yhteiskuntajärjestys ovat, sitä väistämättömämmin niistä seuraa kärsimystä ja tuhoa.
Entä minkälaisia ajatuksia nykyinen Suomen kulttuurinen ja poliittinen ilmapiiri Kari Heiskasessa herättää – minkälaiset kohtalon voimat täällä nykyään jylläävät?
– Meillähän on valtakunnallisesti hyvin rikas taiteen kenttä, vilkasta yhdistystoimintaa ja muuta sellaista. Kansalaiset rakentavat toimivaa yhteiskuntaa tätä kautta, vaikka maa on lamassa. Se on kulttuurin perusviljelyä, mullan kastelua. Tästä kasvaa myös aineellista hyötyä. Bisnesmaailma on paljon kovempi.
– Kun on tiukat ajat, totta helvetissä kulttuuri- ja taideväen pitää osallistua myös ”talkoisiin”. Jos teatteri ja ooppera eivät selviä hengissä tässä menossa, niiden on syytäkin kuolla. Luotan oopperaan ja teatteriin niin vahvasti, että olen varma, ettei näin käy, Kari Heiskanen napauttaa.
Ja sillä siisti.
Verdi: Kohtalon voima. Ohjaus Kari Heiskanen. Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali.
Tampereen Oopperan ensi-ilta Tampere-talossa 13.2.2016 klo 15.
Muut esitykset:
Ke 17.2. klo 18.30
La 20.2. klo 15
Ke 24.2. klo 18.30
La 27.2. klo 15
uutiskirje 