Minkä neuvon antaisit teini-ikäiselle itsellesi? Entä keski-ikäiselle? Paha äitipuoli –näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Kirsi Porkka neuvoo keski-ikäistä: ”Muista nauraa”. Toinen käsikirjoittajista ja ohjaajista Marina Meinander sanoo: ”Älä pinnistele.”
Teinin kannattaa odottaa vanhenemistaan. Iän myötä asiat helpottuvat. On luotettava itseensä, omilla ajatuksilla on arvoa.
Porkan ja Meinanderin Kansallisteatterin Omapohjassa kantaesityksensä saanutta uusperheestä kertova Paha äitipuoli -esitys naurattaa aidosti eikä esitys pinnistele. He näyttävät sen, mitä neuvovat tekemään.
Paha äitipuoli on omannäköisensä ja kokoisensa kuvaus äidin ja tytärten näkökulmasta uusperheen arjesta ja ihmissuhteista. Esitys on rehellisesti hauska, vaikka asiat ovat vaikeita ja raskaita, jopa raivostuttavia arjen ongelmia. Vakaville asioille voi tässä esityksessä nauraa reilusti.
Näytelmässä on annettu tilaa vahvoille naisille ja teineille. Sari (Sari Puumalainen), Roosa (Janna Räsänen), Rosa (Fanni Noroila) ja Mirjami (Karin Pacius) ovat keskeisissä uusperheen rooleissa. Näytelmän ainoa mies, Otso (Juha Varis), Sarin uusi kumppani jää sivuosaan tarkoituksellisesti.
Porkka ja Meinander haluavat tarkastella uusperheen elämää etenkin perheen äidin näkökulmasta. Myös hyvin erilaisissa todellisuuksissa elävät perheen teinit, Roosa ja Rosa, saavat paljon tilaa. He joutuvat aikuisten päätösten johdosta pakosta sietämään toisiaan.
Sari, ”paha äitipuoli”, rakastuu ja muuttaa elämänsä miehen kanssa omakotitaloon. Suurin toivein alkanut perhe-elämä muuttuu nopeasti uuvuttavaksi velvollisuuksien ja rutiinien arjeksi. Ihana mies haikailee bileissä tapaamansa iloisen, nahkahameisen Sarin perään; ruokaa laittava, teinien välejä sovitteleva ja pian lasta odottava nainen ei olekaan enää kiinnostava.
Teinit riittelevät keskenään. Rosa juoksee kalliiden vaatteiden perässä, toinen teineistä – Sarin tytär Roosa – potee maailmantuskaa ilmaston lämpenemisestä, eläinten kaltoin kohtelusta ja yrittää saada myös sisarpuoltaan Rosaa pohtimaan asioita.
Vain itsestään välittävää Rosaa tämä ärsyttää. Itsekkäällä Rosalla on myös toinen pikkuhiljaa paljastuva puoli: hän välittää sisarpuolestaan Roosasta ja pelastaa 13-vuotiaan sisarpuolensa nettihyväksikäyttäjän kynsistä. Hän huolehtii myös alkoholin kanssa läträävästä äidistään – Otson ex-vaimosta – yrittäen pitää häntä tolpillaan.
Pikkuhiljaa uusperheen jäsenet ajautuvat yhä kauemmaksi toisistaan. Sarin yritys koota huojuva perheensä yhteisen pöydän ääressä johtaa täyteen kaaokseen, jossa kermat ja pastat lentelevät hajottaen perheen lopullisesti. Mukana on ex-vaimon lisäksi myös Sarin äiti Mirjami (Karin Pacius) ja Roosan mummi, joka pelkää kuolevansa hetkellä millä hyvänsä.
Näytelmän videoesityksissä Roosa etsii perhettä kyselemällä muun muassa velipuolensa äidiltä, entiseltä bonusveljeltä, isältään ja velipuoleltaan heidän käsitystään perheestä. Roosa yrittää selvittää myös Otsolta – isäpuoleltaan – tämän perheen määrittelyä. Tytärpuolen kysymys, että jos te äidin kanssa eroatte, olenko minä edelleen sinun perhettäsi, on Otsolle liikaa.
Hän pakenee paikalta. Hän yrittää änkyttää, että ehkä jos he asuisivat kymmenen vuotta yhdessä, Roosa voisi sen jälkeenkin olla ehkä hänen perhettään.
Porkka ja Meinander ovat taustoittaneet nykymuotoisia perheitä. Perheet ja sukupuut ovat hajonneet: perheeseen saattaa kuulua ex-puolisoiden yhteisiä ja heidän lapsiaan, uusperheessä syntyneet yhteiset lapset ja vielä ex-anopit ja ex-appiukot.
Tämä taustatyö on ilmeisen onnistunutta, sillä niin uskottavan ja elävän rehevän kuvan ohjaaja-kirjoittajat kykenevät luomaan uusperheen ristiriidoista, ihmissuhteista ja uusperheen äidin paineista. Näyttelijät tekevät ylilyövillä rooleillaan hyvää työtä.
Sari uskoo, että hänen on oltava äiti myös Otson tyttärelle, Rosalle. Tämä ei voisi olla vähempää kiinnostunut saamaan uutta äitiä; biologisesta äidistä on tarpeeksi huolta. Sari kokee saaneensa vastuulleen myös perheen talouden. Otso kamppailee konkurssin partaalla olevan yrityksensä kanssa.
Monen keski-ikää lähestyvän naisen tavoin Sarin todellisuutta on myös huoli omasta äidistään. Lisäksi Sarin leskeksi jäänyt äiti osaa syyllistää tytärtään itsensä ja tyttärentyttärensä puolesta. Myös Otson ex-vaimo syyllistää tyttärensä huonosta kohtelusta. Perheen ”pahasta äitipuolesta” tulee nopeasti perheen tunteiden solmukohta. Jokainen vuorollaan vaatii Sarilta lisää uhrauksia ja tekoja perheen puolesta.
Paha äitipuoli –näytelmä voisi olla marinaa naisen huonosta kohtelusta, mutta kaukana siitä. Se käsittelee perheen kipeitä asioita irrotellen. Katsoja voi nauraa ilman huonoa omaatuntoa ikävillekin asioille.
Mitä Sarin uusperheelle tapahtuikaan tulevina vuosina? Humoristinen, osin itseironinenkin loppukohtaus kertoo siitä. Yllättävä lopetus toimii mielestäni hyvin.
Näytelmää voi suositella muillekin kuin uusperheessä eläville. Samanlaista elämää löytyy yhtä hyvin myös ydinperheistä.
Paha äitipuoli
Kantaesitys Helsingissä Kansallisteatterin Omapohja –näyttämöllä 18.2.2016.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Kirsi Porkka ja Marina Meinander
uutiskirje 
