Lafontaine vastustaa ”rajojen avaamista kaikille”. (Neues Deutschland 16.4.).
Vasemmistolaisen Neues Deutschland -päivälehden otsikko viime lauantaina sai luultavasti monen vasemmistopuolue Die Linken kannattajan huokaisemaan ”ei taas”. Sekä sosialidemokraatteja että Die Linkeä aikoinaan johtanut Oskar Lafontaine kertoi Spiegel-lehden haastattelussa avointen rajojen politiikan olleen mahdollinen ”ennen pakolaisvirtoja” ja asettui vastustamaan vasemmiston nykyisen puoluejohdon linjauksia. Osa vasemmistopoliitikoista antoi Twitterissä Lafontainen näkemyksille täystyrmäyksen:
”Järjetöntä”, kommentoi Die Linken taloudenhoitaja Matthias Höhn.
Saksin osavaltiopäivien kansanedustaja Mirko Schultze tylytti Lafontainea jyrkästi:
”Oskar, SPD:ssä voi puhua lämpimikseen, mutta ei Vasemmistossa.”
Keväällä uusia kierroksia saanut puolueen sisäinen riita pakolaispolitiikasta vaikuttaa tulehduttaneen ilmapiiriä Die Linkessä. Parlamenttiryhmän puheenjohtaja Sahra Wagenknecht aiheutti paheksuntaa kommenteillaan jo tammikuussa, kun hän totesi pakolaisten olevan ”vieraita” Saksassa, jotka voivat näin ollen myös menettää ”vierailuoikeutensa”.
Wagenknecht sai osakseen syytöksiä nationalismiin ja natsismiin viittaavan ”kansallisen sosialismin” edistämisestä, kun hän toisti sekä vaalien alla että niiden jälkeen näkemyksensä siitä, ettei Saksa voi ottaa vastaan rajattomasti pakolaisia.
Ongelmien taustalla on
oikeistopopulistinen AfD
Die Linkessä käytävän keskustelun taustalla on Euroopan pakolaiskriisin lisäksi ennennäkemätön saksalaisen oikeistopopulismin ja äärioikeistolaisen radikalismin nousu. Saksa on vastaanottanut eurooppalaisista maista eniten pakolaisia, mikä on saanut muutosta pelkäävät saksalaiset muuttamaan suhtautumistaan ennen laajasti tuomittuihin äärioikeistolaisiin näkemyksiin, puolueisiin sekä liikkeisiin.
Pakolaisvastainen Pegida-liike sekä erilaiset ”huolestuneiden kansalaisten” mielenosoitukset ovat keränneet saksalaisia kaduille jo useamman vuoden ajan. Kenties eniten pakolaiskriisistä on kuitenkin hyötynyt vuonna 2013 perustettu oikeistopopulistinen Alternative für Deutschland (AfD).
Die Linke koki pahan kolauksen maaliskuussa käydyissä osavaltiovaaleissa. Itä-Saksan Saksi-Anhaltin osavaltiossa perinteisesti vahvat vasemmistopuolueet menettivät suuren osan kannatustaan oikeistopopulistiselle AfD:lle. Kasvavan pakolaisvastaisuuden aallonharjalla ratsastava AfD menestyy etenkin idässä, missä myös vastaanottokeskusten tuhopoltot ja muu rasistinen välivalta on Saksassa yleisintä.
Vasemmistossa pelätään, kuinka pitkälle AfD vielä yltää ja kuinka pahasti sen menestys näkyy vasemmiston kannatuksessa.
Reaktiot AfD:n nousuun vaihtelevat Die Linken sisällä. Siinä missä Wagenknechtin ja Lafontainen lausunnot ovat osittain myötäilleet pakolaisvastaisia mielipiteitä, ovat muut vasemmistossa tarjonneet omia ratkaisujaan ongelmaan.
Die Linken veteraanipoliitikko Gregor Gysi aiheutti vastalauseiden myrskyn esittäessään yhteistyötä paitsi vihreiden ja sosialidemokraattien, myös Saksan suurimman puolueen eli kristillisdemokraattisen CDU:n kanssa. Hän näkee ainoastaan ”modernin demokraattisen oikeiston” kanssa liittoutumisen mahdollistavan äärioikeiston pysäyttämisen.
”Vasemmisto ei saanut
turhautuneiden ääniä”
Saksi-Anhaltin naapuriosavaltio Thüringen on Die Linken vahvaa kannatusaluetta, missä puolue on ensimmäistä kertaa vallan kahvassa pääministeripuolueena. Vuoden 2014 osavaltiopäivävaalien jälkeen muodostettua vasemmiston, vihreiden ja sosialidemokraattien yhteishallitusta johtaa Die Linken Bodo Ramelow. Thüringenin seuraavat vaalit käydään vasta kolmen vuoden päässä, mutta varmaa on että naapuriosavaltioiden tilannetta seurataan tarkasti.
Pelätäänkö myös Thüringenissä oikeistopopulismin nousua?
– Olin huolissani AfD:n noususta jo vuoden 2014 vaalien alla, vastaa Thüringenin osavaltiopäivien vasemmistokansanedustaja Johanna Scheringer-Wright.
– Nostin jo tuolloin esille huoleni Die Linken kyvyttömyydestä saada taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään turhautuneet äänestämään vasemmistoa.
Vaalien suurimpana voittajana voidaankin pitää AfD:tä, joka nousi tuolloin ensimmäisellä yrittämällä valtiopäiville reilun kymmenen prosentin äänisaaliilla. AfD ei ollut kuitenkaan ainoa laitaoikeiston edustaja vaaleissa, vaan myös uusnatsipuolue NPD osallistui vaaleihin saamatta kuitenkaan edustajiaan läpi ja menettäen kannatustaan. Ulkomaalaisvastaisten puolueiden yhteinen äänimäärä huolestuttaa silti vasemmalla.
– Yhteensä lähes 15 prosenttia valitsi äärioikeistolaisen puolueen vaaleissa, Scheringer-Wright toteaa.
– Die Linken on keskityttävä paljon enemmän viestiinsä ja tavoitteisiinsa. Meidän on parannettava järjestelmää, mutta ei niiden hyväksi, joilla on jo paljon rahaa. Meidän on toteutettava sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja taisteltava köyhyyttä vastaan.
Pelko ajaa palkansaajat
äärioikeiston äänestäjiksi
Alternative für Deutschlandin uhka vasemmistopuolueille kiteytyy sen äänestäjäprofiileihin. AfD:lle sen suurimman vaalivoiton tuoneessa Saksi-Anhaltissa puoluetta äänesti 38 prosenttia työttömistä sekä 24 prosenttia ay-liikkeen jäsenistä. Osavaltiossa se oli suurin puolue miesten sekä alle 45-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa.
Aiheesta analyysin Revalvaatio-blogiin tehneen Jouko Jokisalon mukaan ”AfD:sta on tullut työläisten ja alemman keskiluokan puolue”, joka kerää etenkin miespuolisia kannattajia sekä työväestöstä että työttömistä.
Miksi äänestäjät, joiden luulisi antavan tukensa vasemmistolle, kääntyvät äärioikeiston puoleen?
Scheringer-Wrightin mukaan sosialidemokraattien ja vihreiden aikoinaan hallituksessa läpi ajamat Agenda 2010 -reformit sekä sen sisällään pitämät Hartz IV -uudistukset ovat johtaneet siihen, että palkansaajien on myytävä työtään halvemmalla. Vuokratyöyritysten uhka on aikaansaanut epävarmuutta työmarkkinoilla ja pelkoa työntekijöiden keskuudessa.
– Äärioikeistolaiset puhuttelevat ihmisten pelkoa. He sanovat: Me hoidamme tämän. Me työnnämme syrjään kaiken tämän roskan Euroopan sekoittumisesta ja huolehdimme meidän saksalaisista työläisistämme.
Scheringer-Wrightin mukaan valmius osallistua hallitukseen yhdessä sosialidemokraattien ja vihreiden kanssa on saattanut kostautua Die Linkelle.
– Juuri nämä puolueet ovat aiheuttaneet epävarmuutta työntekijöille. Uskon sen aiheuttaneen turhautumista ja pettymystä palkansaajissa ja työttömissä.
Nationalismi
nostaa päätään
Toisena syynä äärioikeiston menestykseen Scheringer-Wright pitää Saksassa vallitsevaa ”piilevää kansallismielisyyttä”.
– Meillä on aina ollut ”mininationalismia”. Pakolaiset tarjoavat yksinkertaisen syntipukin. Ajatellaan että jos me vain heittäisimme heidät ulos, niin kaikki olisi ratkaistu.
Pakolaisten Saksaan tulon syyksi Scheringer-Wright mainitsee sotien lisäksi ilmastonmuutoksen.
– AfD sanoo, että kyllä me voimme ottaa sotapakolaisia, mutta emme elintasopakolaisia. Tosiasiassa, jos teollisuusmaat eivät saastuttaisi niin paljon, ei pakolaisia liikkeelle pakottava ilmastonmuutos olisi vaikutuksiltaan niin rankka.
Scheringer-Wright näkee myös ongelmia hyvin toimeentulevien työläisten, kuten autotehtaissa työskentelevien asenteissa. Usein kansallismielisesti ajattelevat työläiset eivät myöskään ole solidaarisia toisiaan kohtaan, eivätkä välttämättä kykene järjestämään esimerkiksi yleistä lakkoa.
Vasemmiston on nyt Saksassa ja kaikkialla Euroopassa voitettava äärioikeiston kannattajiksi siirtyneet palkansaajat takaisin tukijoikseen. Scheringer-Wrightin mukaan solidaarisuuden on näyttävä myös Die Linken politiikassa.
– Työväenliikkeen sisällä on jakolinjoja, eikä meillä ole yhteistä eurooppalaista liikettä. Meidän on mielestäni korostettava näitä seikkoja paremmin puolueena – muuten menetämme jalansijaa äärioikeistolle.
Jouko Jokisalon analyysi: http://www.revalvaatio.org
uutiskirje 
