Suurvallan politiikkaa ohjaa pitkän aikavälin kansallinen strategia, johon vallassa olevat johtajat joutuvat mukautumaan. Yhdysvallat on niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin ylivertainen suurvalta. Sen sotapotentiaali on ollut ja on yhä edelleen suurempi kuin koko muun maailman yhteensä.
Yhdysvaltojen luonnollinen tavoite on säilyttää nykyinen asemansa, mikä merkitsee, että se yrittää vaikeuttaa kilpailijan kehitystä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Venäjä on Yhdysvaltojen potentiaalinen kilpailija.
Venäjälle taloudellisen yhteistyön syveneminen viisisataamiljoonaisen Euroopan kanssa olisi ollut erittäin tärkeää, mutta Yhdysvaltojen kannalta se oli huonoa kehitystä. Nyt se on pysäytetty. Ukraina tarjosi siihen tilaisuuden. Yhdysvallat tarvitsee Euroopan maiden uskollisuutta ja lojaalisuutta suurvaltapolitiikkansa toteuttamiseen ja oikeuttamiseen.
Tärkeä osa Yhdysvaltojen kansallista strategiaa on myös Etelä-Amerikka. Kuuban ohella Venezuela on ollut suuri ongelma. Venezuelan talous on Venäjän tavoin öljyn hinnan armoilla. Yhdysvaltojen uskollisin liittolainen Saudi-Arabia on öljyntuottajamaiden kahdessa viime kokouksessa pystynyt estämään öljyntuotannon rajoitukset, joita Venäjä ja Venezuela ovat innokkaasti ajaneet.
Yhdysvaltojen ja Naton tukikohtien verkosto tiivistyy Venäjän ympärillä. Tšekkiin ja Puolaan perustettiin ohjustukikohtia Iranin ohjusiskun torjumista varten. Perustelu oli äärimmäisen naiivi, mutta meni täydestä ainakin lännen lehdistössä. Tosiasiassa ohjustukikohdat liittyvät Venäjän demonisointiin ja Nato-kenraalien karttaharjoituksiin, joissa Venäjä ajautuu syvään poliittiseen kriisiin, jolloin jokin osapuoli pyytää Natolta Venäjään kohdistuvaa sotilaallista painostusta tilanteen rauhoittamiseksi.
Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden kärjistymisen perimmäinen syy löytyy suurvaltojen kansallisten strategioiden vastakkaisuudesta Euroopassa. Yhdysvallat on onnistunut strategiassaan kahdessa asiassa – Ukrainan tapahtumiin ja öljyn hintakehitykseen vaikuttamisessa. Yhdysvallat haluaa eristää Venäjän totaalisesti muusta Euroopasta lisäämällä sotilaallista jännitystä alueella, ja Venäjä vastaa sotilaalliseen toimintaan sotilaallisella toiminnalla. Tähän peliin Suomen ei pidä lähteä mukaan. Historiasta pitää edes yrittää oppia jotakin. Yhdysvaltojen sotilasyksiköiden harjoittelu Suomessa Venäjän rajalla on tahallista sotilaallisen jännityksen lisäämistä ja äärimmäisen huonosti harkittua politiikkaa.
lehti 