Ari Folmanin käsikirjoittaman ja ohjaaman israelilaisfilmin Waltz with Bashir (Vals im Bashir, 2008) päätöshetkillä tapahtuu animaatiosta uutiskuviin leikkaus, jonka tunnelataus on hiljentävä.
Tuolloin kuviin ilmestyy pakolaisleirin ruumiskasojen äärellä tuskaansa ulos huutava palestiinalaisnainen. Samalla ääniraidalta alkaa kuulua tasainen, jostain kaukaa tuleva tykkien jylinä. Se jatkuu vielä hetken kuvaruudun pimenemisen jälkeenkin.
Elokuvan päätös luo inhimillisen kärsimyksen ylle arvokkuuden sädekehän – totuusjahdista kypsyy requiem.
Waltz with Bashir on lajityypillisesti kiehtova elokuva, animaation muotoon puettu elämäkertafilmi, sotadraama ja puolidokumentaarinen lähihistorian kuvaus.
Pohjana ovat tuolloin vasta 18-vuotiaan Ari Folmanin omat kokemukset Israelin armeijan sotaretkellä Libanonissa 1982.
Päähenkilön kertomana muotoutuu vivahteikas kuva tapahtumien kulusta, joka johtaa Sabran ja Shatilan pakolaisleireissä tapahtuneisiin verilöylyihin.
Animaatiojälki on konstailematonta ja klassisen kuulasta, tummasävyistä ja kontrasteissaan selkeää. Piirroshahmojen verkkaiset liikkeet luovat täyteläisen vaikutelman ikään kuin sarjakuva-albumista elävinä kuvina.
Elokuvallisena palapelinä Waltz with Bashir on huomionarvoinen merkkiteos, kuin 2000-luvun Citizen Kane (1941).
Waltz with Bashir. Teema ke klo 22.00
uutiskirje 
