Vasemmistoliitto asettui kesän 2016 puoluekokouksessaan vastustamaan ”seksin oston kriminalisointia koskevia pyrkimyksiä” Vasemmistonuorten (Vanu) aloitteesta. Puolue siis vastustaa nyt niin sanottua Ruotsin mallia, joka sallisi seksin myymisen, mutta kieltäisi sen oston. Puolue seuraa päätöksellään Amnestyä, joka monien feministien tyrmistykseksi ryhtyi myös hiljattain tukemaan seksikaupan täyttä dekriminalisaatiota.
Puoluekokouksen päätös on ongelmallinen samoista syistä kuin Amnestyn. Se kehystää prostituution tavalliseksi palveluammatiksi, seksityöksi, mikä normalisoi rakenteellista (köyhiin) naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja riistoa. Myös päätöksen perustelut ontuvat.
Vanun aloitteen mukaan dekriminalisointi tekisi prostituutiosta turvallisempaa. Tälle väitteelle ei löydy todisteita niistä maista, jotka ovat laillistaneet tai dekriminalisoineet alan. Laillisen prostituution Hollannissa ja Saksassa ihmiskauppa on räjähtänyt käsiin, samalla kun prostituution stigma ja turvattomuus ovat säilyneet. 2000-luvulla Hollannissa on murhattu 28 ja Saksassa 55 seksinmyyjää. Ruotsin vastaava luku on pyöreä nolla.
Myös seksikaupan dekriminalisoineessa Uudessa-Seelannissa turvallisuustilanne on pahentunut. Sutenöörien valta on kasvanut, ja kiristynyt kilpailu on pakottanut myyjät suostumaan ostajien yhä vaarallisempiin vaatimuksiin. Ulos haluavilta puuttuu tukipalveluita ja yhä useampi joutuu vastentahtoisesti jäämään alalle.
Ruotsin ostokieltomalli ei ole täydellinen, mutta selkeästi toimivin. Toisin kuin Vanu väittää, sen tehokkuudesta on saatavilla kosolti luotettavaa faktatietoa. Niin akateeminen tutkimus kuin viranomaisselvityksetkin ovat osoittaneet sekä prostituution että ihmiskaupan vähentyneen Ruotsissa dramaattisesti vuoden 1999 jälkeen. Vaikutussuhde on helppo ymmärtää: kysynnän vähentäminen laskee myös tarjontaa.
Ruotsin malli onkin myötätuulessa. Euroopan neuvosto nimesi ostokiellon hiljattain tehokkaimmaksi lainsäädännölliseksi välineeksi ihmiskaupan vastaisessa taistelussa. Yhä useampi maa, viimeisimpänä Ranska, on omaksunut mallin. Sitä tukevat myös Pohjolan sisarpuolueemme: Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ostokielto vietiin läpi vasemmiston tuella. Mallin kannattajiin lukeutuu myös Ruotsin feministinen puolue.
Miksei toimiva ja feministinen Ruotsin malli siis kelpaa Suomen vasemmistolle? Miksi vasemmistoliitto on omaksunut juuri tässä kysymyksessä libertaristisen norminpurkulinjan?
Dekriminalisoijat vastaavat epäilemättä tutulla mantralla: ”meidän on kuunneltava seksityöläisiä”. Seksinmyyjät eivät kuitenkaan ole yhtenäinen joukko. Selviytyjien (ex-prostituoitujen) järjestöt kannattavat Ruotsin mallia, sillä se tukee alalta pois haluavaa prostituoitujen naisten enemmistöä. Valtaosa heistä kun ei ole valinnut alaa vapaasti, vaan köyhyyden tai väkivallan pakosta.
Näillä, pääosin köyhillä ei-länsimaalaisilla naisilla ei ole takanaan seksiteollisuuden lobbareita, mutta vasemmiston soisi kuuntelevan myös heidän ääntään.
uutiskirje 
