Teatteri Kultsan juhlanäytelmä
Teatteri Kultsa on elinvoimainen ja uudistumiskykyinen.
Reilut viisikymmentä vuotta on siitä, kun Helsingin Sturenkadulle nousi Kulttuuritalo. Sinne sijoittui Suomen Kommunistinen Puolue, mutta tilaa jäi muuhunkin. Taloa hallinnoiva Kulttuurityö ry, perusti joutaviin huoneisiin toimintaa. Muun muassa kuvataidepiirin, shakkikerhon ja teatterikerhon. Sen teatterikerhon seurauksia on nykyinen Teatteri Kultsa. Näin muistelee Jorma Karppinen, joka teki teatteria jo kerhon aikaan.
Teatteri Kultsan juhlanäytelmä on nimeltään Hennalan soittokunta 1918. Tarina on kuvaus kansalaissodasta Turun työväenyhdistyksen soittokunnan ja naiskaartilaisten näkökulmasta.
Ohjaaja Jorma Hellström haki näytelmää jossa olisi paljon väkeä, lauluja ja sanottavaa. Ohjaajalle itselleen näytelmä on matka menneisyyteen ja hieman arka paikka, sillä kirjan avaaminen ja lukeminen vaativat rohkeutta.
Perinteisiä työväenlauluja ja historiaa yhdistelevä Hennalan soittokunta 1918 on herättänyt tekijöissään paljon ajatuksia.
– Omalla kohdallani tämä on herättänyt jonkinlaisen uuden ymmärryksen tai tietoisuuden meidän historiaan. En ole koskaan erityisen tarkasti tutustunut kansalaissodan tapahtumiin, kyllä se on nyt oikeasti pistänyt mietimään. Loppujen lopuksi siitä ei ole edes kauhean kauan aikaa, Virve Laasonen pohdiskelee.
Harjoituksissa on herännyt myös keskustelua se kummalla puolella oma suku on ollut.
– Siitä vaietaan. Se taakka on vielä meidän vanhemmilla, mutta ei enää meillä – ainakin toivon ettei ole, Hellström toteaa.
– Se vähän riippuu siitä mistä on kotoisin. Kyllä Tamperelaisten ja Vaasalaisten piirissä varmasti tiedetään, heittää Vesa Salmi väliin.
Salmelle näytelmä on auennet laulujen kautta.
– Työväenlaulut ovat tuttuja teiniajoilta, tämän tekemisessä on ollut nostalgiaa. On mukava laulaa, ja kun osa lauluista on selkäytimessä niin ei ole tarvinnut ulkoa opetella. Vaikka sen verran nuori olenkin, etten kerennyt mukaan laululiikkeeseen.
Yleinen historia kansalaissodasta on muuttunut lihaksi, kun hahmoista on otettu selvää Googlen avulla.
– Punapäällikkö ei ole ollenkaan yksiviivainen hahmo, ei yksiselitteisesti sankari. Kyllä tätä on ollut mielenkiintoista tehdä, Salmi sanoo.
– Nälkäänsähän ne ihmiset tässäkin huutaa ja lähtee paremman elämän toivossa liikkeelle. Mitä se on tänään, menee hesarille puolenpäivän aikaan niin siellä on leipäjonot. Yhteiskunta on ihan toisennäköinen, mutta silti ihmisen perustarpeista uupuu ihan samalla tavalla, huomauttaa Kati Hyttinen.
Näytösten aikana voi tutustua myös Punamustavalkea 1918 -valokuvanäyttelyyn.
lehti 