Trump sai kodin perintönä maailmankuvan, jossa maailma jakautuu voittajiin ja häviäjiin. Bisnesmiehenä hän on ollut pikemminkin potkijoiden kuin potkittujen puolella. Tästä huolimatta erityisesti kovia kokeneet valkoiset miehet samastuvat Trumpiin. Osalle amerikkalaisista hän merkitseekin toivoa paremmasta.
Helsingin Sanomien toimittajien Laura Saarikosken ja Saska Saarikosken aikalaisraportti Trump – mies kuin Amerikka kertoo bisnesmies-, poliitikko- ja presidenttiehdokas-Trumpista. Kirjoittajat ovat työstäneet kirjaansa pääosin valmiiden lähteiden pohjalta, mutta tehneet myös omaa taustatyötä.
Kirjan arvoa nostaa, että näkemyksillään hämmentävä Donald Trump on kovassa nosteessa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. ”Jos Donald Trumpiin pitäisi liittää vain yksi ominaisuus, se olisi voitonhalu – hellittämätön, suorastaan pakkomielteinen muiden päihittäminen”, toteavat kirjan kirjoittajat.
Trumpin johdolla Yhdysvallat kääntyisi sisäänpäin ”Amerikka ensin” -linjalla.
Voitonhalu on ajanut häntä niin bisneksessä, naisten valloittamisessa kuin politiikassakin. Hän on hillittömän kunnianhimoinen ja arvaamaton. Hän samastuu Trump-brändiinsä.
Hän vetoaakin tunteisiin, ei järkeen. Trumpille ja hänen kannattajilleen faktoilla ei ole väliä. Hän on jäänyt kiinni myös puolitotuuksista ja valheista. Monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat vääntyvät yksioikoisiksi ratkaisuiksi.
Ennakoimatonta maailmanpolitiikkaa
Yhdysvaltain presidentillä on paljon ulkopoliittista valtaa, jota myös nykyinen presidentti Barack Obama on käyttänyt Lähi-idässä ja eri puolilla maailmaa. Trumpin kaudella varovainen, diplomatiaa painottava ulkopolitiikka tekisi täyskäännöksen.
Trump on vihjaillut jopa ydinaseiden käytöstä. Hän haluaa purkaa Obaman aikana Iranin kanssa loppuun neuvotellun ydinsopimuksen, Kioton ja Pariisin ilmastosopimusten tavoitteet sekä vapaakauppasopimukset ja joukon muita koko maailman turvallisuuteen vaikuttavia rakenteita.
Trumpin – kuten koko Yhdysvaltain – ulkopoliittisiin linjauksiin vaikuttavat edelleenkin vahvasti syyskuun 2001 terrori-iskut. Maa elää edelleenkin eräänlaista posttraumaattista aikaa, joka vaikuttaa turvallisuuskäsityksiin.
Trump on terrorismivastaisuuden ja turvallisuushakuisuuden nimissä ilmoittanut rakentavansa muurin Meksikon rajalle ja ajavansa toistakymmentä miljoonaa maahanmuuttajaa ulos Yhdysvalloista. Hän hyökkää maahanmuuttajia ja islamilaisuutta vastaan.
Trumpin johdolla Yhdysvallat kääntyisi sisäänpäin ”Amerikka ensin” -linjalla. Maan vetäytyminen kriisialueilta ja Euroopasta olisi suuri muutos, jonka seuraukset ovat yhtä arvaamattomia kuin trumpilaisuus itse.
Repii republikaaneja ja kansalaisia
Maailman turvallisuuden ja edes vähäisen ennustettavuuden kannalta ei ole mitätön asia, että maailman yhtä vahvinta kansakuntaa ja sen valtapuolueita vedetään eri suuntiin.
Trumpin ehdokkuus repii edelleen republikaaneja. Presidentinvaalikampanja on ollut lähes yhtä vaikea demokraateille. Puolueen ehdokkaaksi valitun Hillary Clintonin ja esivaaleissa vastaehdokkaana olleen Bernie Sandersin taistelu repi demokraattien rivejä ja pakotti ottamaan huomioon puolueen keskilinjaa vasemmistolaisempia teemoja.
Trumpin arvioidaan siirtäneen republikaanipuoluetta kohti vasemmistoa puhumalla unohdetusta, ”vaietusta kansasta”, tehdastyöläisistä sekä vapaakaupan ongelmista. Trump kalasteleekin Clintonilta työväenluokan ääniä.
Hallitsemisesta tulee Trumpille vaikeaa jopa republikaanivetoisten kongressin ja senaatin kanssa. Ehdokkaan ja puolueen kannat ovat monissa keskeisissä asioissa aivan eri maailmoista.
Yksi asia kuitenkin näitä yhdistää: sekä ehdokas että puolue seisovat vahvasti asevaraisen turvallisuuden takana. Puolustusmäärärahat ja aseenkanto-oikeus ovat pyhiä arvoja.
Poliittinen tuuliviiri
Omaan bisnekseensä ja brändiinsä keskittyneellä Trumpilla ei ole poliitikon taustaa, mutta kylläkin newyorkilaisena kiinteistönvälittäjänä suhteita poliitikkoihin. Hän on diilaaja, joka on käyttänyt hyväkseen politiikkoja, vaikka halveksiikin heitä.
Hän on opportunistisesti seilannut 1980-luvulta lähtien demokraattien ja republikaanien välillä. Vielä 2000-luvulla hän lukeutui demokraatteihin. Obaman uudelleenvalinnan jälkeen vuodesta 2012 lähtien hän on ollut republikaaneissa. Loikkiensa välissä hän oli parin vuoden verran populistisessa reformipuolueessa sekä riippumattomana.
Hän on leikitellyt ajatuksella presidentinvaalien ehdokkuudesta aiemminkin. Hän valmisteli ehdokkuuttaan vuoden 2000 vaaleissa reformipuolueessa, mutta se kuivui kasaan. Hän ilmoitti harkitsevansa vakavasti vuoden 2012 vaalien ehdokkuutta. Hän lienee pikemminkin käyttänyt julkisuutta tuottoisan Diili-televisiosarjansa ja muun liiketoimintansa mainostamiseen kuin halunneen ehdokkaaksi.
Trump hyödyntää taitavasti mediaa omiin tarkoituksiinsa. Media on tehnyt hänestä julkkiksen. Hänen päättömät möläytyksensä keräävät katsojia – ja kanaville elintärkeitä mainosdollareita.
Media ei ole saanut kunnon otetta kampanjan aikana: toimittajat ovat kohdelleet Hilary Clintonia Trumpia kovaotteisemmin.
Laura Saarikoski ja Saska Saarikoski: Trump – mies kuin Amerikka. HS Kirjat 2016. 236 sivua.