Vaikuttaminen kunnan maankäyttöön ja kaavoitukseen on säädetyistä apuvälineistä – kuten osallistamisesta – huolimatta vaikeaa kuntalaisille ja myös kunnan luottamushenkilöille.
Nokialaisella Kaija Helteellä on antaa muutamia vinkkejä siihen, miten ympäristökysymyksistä huolestuneet luottamushenkilöt voisivat nykyistä paremmin varmistaa sen, ettei kaavapäätöksillä anneta rakennettavaksi vaikkapa tärkeitä viher- ja virkistysalueita.
Yksi sellainen on kaavoituksen kokonaissuunnitelman tekeminen.
Rakentamisen kasvupakon rinnalla luonto on vain välttämätön paha.
Eroon räiskinnästä
– Nythän meillä kaavoitetaan räiskimällä rakennuksia sinne, missä vapaata metsämaata sattuu olemaan, Helle sanoo.
Kokonaissuunnitelmassa näkyisi rakennetut alueet sekä kaikki kunnan alueella olevat metsä- ja viheralueet ja myös niiden laatu.
– Näin nähtäisiin kaavojen kokonaisvaikutus. Ja aina kun uusi kaavoitus alkaa, se skaalattaisiin siihen jo rakennettuun.
Kerran vuodessa kuntien tulee tehdä kaavoituskatsaus. Se ei kuitenkaan Helteen mukaan riitä. Kokonaissuunnitelman tehtävää ei täytä myöskään maakuntakaavat.
– Kokonaissuunnitelma olisi toki yksi lisätyö kunnalle, mutta riittäisi että se tehdään 10-15 vuoden välein.
Ylimitoitetut kasvuennusteet
Maakuntakaavoja Helle pitää vaarallisina niiden ylimitoitettujen kasvuennusteiden vuoksi. Niiden painotus on hänen mukaansa lähes poikkeuksetta energiayritysten, kiviaineksia hyödyntäjien ja tiestön rakentajien puolella. Luonnon säilyminen on toissijaista.
Helle muistuttaa, että maakuntakaavoilla on vain suuntaa-antava tehtävä, ei lain sitovuutta. Silti kuntien päättäjät ja muut edunvalvojat katsovat ensimmäisenä maakuntakaavan määräyksiä.
– Asutusta ei pitäisi oikeastaan maakuntakaavalla ollenkaan määrittää, hän sanoo.
Sen sijaan siinä olisi hyvä määritellä isot maakunnalliset virkistysalueet kuten kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet.
– Sillä voidaan lisäksi määritellä teollisuusalueet, mielellään keskitetysti sekä infrastruktuuri, Helle sanoo.
Laatua luontoselvityksiin
Helle toivoo, että kuntapoliitikot osaisivat vaatia kunnollisia ja laadukkaita luontoselvityksiä.
– Niistä osa on aivan ala-arvoisia.
Luontoselvityksen pohjalta rakentamismahdollisuuksia pystyttäisiin pohtimaan ottamalla huomioon kestävän kehityksen, ilmastonäkökulman, ekologisen selkärepun sekä tietysti luonnon monimuotoisuuden vaatimukset.
Vaatimusten toteutuminen tarkoittaa esimerkiksi liikkumisessa julkisen liikenteen käyttöä.
– Eikä Tampereen Vuoreksen kaltaisia satelliittilähiöitä pidä rakentaa.
Helle ei tietenkään vastusta rakentamista sinänsä. Kyse on vain siitä minne rakennetaan. Asuinrakentamisessa hän suosisi korkeita kerrostaloja kaupunkien keskustoissa.
– Keskustat saa pysymään elävinä, kun siellä on asukkaita, joille on palvelut.
Aiesopimukset huolettavat
Nykyisin on varsin yleistä että kunta ottaa rakennusurakoitsijan mukaan jo kaavan suunnitteluun. Tähän tähtäävissä aiesopimuksissa määritellään jo melko tarkkaan tulevat asuinneliömetrit ja muut pyrkimykset.
Helteeltä nämä aiesopimukset saavat tuomion. Niiden avulla kuntapoliitikkoja johdetaan hänen mukaansa helposti harhaan.
– Aiesopimukset ovat demokratian kahlitsemista. Siinä lyödään ensin tavoite lukkoon ja vasta jälkikäteen kuullaan kansalaisia. Joku rahahan tätä ajaa. Ja monet poliitikot on siihen kytköksissä.
Aiesopimuksia alkoi Helteen mukaan syntyä samoihin aikoihin, kun maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan 1990-luvun lopulla.
– Laki velvoitti kaavoittajan osallistamaan kuntalaiset kaavan valmisteluun. Joissain kunnissa osallistamisesta on valitettavasti tullut sirkusta, vaikka toki onnistumisiakin on, Helle tietää.
Vuores – miten ei pitäisi tehdä
Vuores Tampereella on Helteen mukaan hyvä esimerkki siitä, miten ei pitäisi tehdä. Helle seurasi suunnittelua läheltä, sillä hän oli mukana osallistamisryhmässä varajäsenenä. Hän muistelee, että ryhmässä ei mielipiteitä kirjattu ylös, jos et itse sitä pyytänyt.
– Ja yleisötilaisuuksissa piti etukäteen pyytää puheenvuorot kirjallisina ja kaikki videoitiin. Mene siinä sanomaan kaavoittajan ja virkamiesten edessä mitään. Ne tilaisuudet olivat tosi farsseja.
Vuoreksessa ei Helteen mukaan luontoarvoilla ollut mitään merkitystä.
– Purolehto ei voi säilyä sellaisessa puristuksessa johon se tungettiin. Eivätkä uhanalaiset lajit.
Nyt Tampereella tapellaan Eteläpuistosta. Kansalaismielipide on vahvasti sitä vastaan.
– Mutta siitä ei näytä olevan mitään hyötyä. Rakennusoikeutta on tulossa massiivisesti, Helle sanoo.
Selkeät mitoitukset
Luontoasiantuntemuksen marginalisointi ihmetyttää Hellettä.
– Sille ei rakentamisen kasvupakon rinnalla anneta mitään arvoa. Luonto on vain välttämätön paha.
Ehkä tilannetta voitaisiin parantaa antamalla kaavoittajille nykyistä selvemmät mitoitukset siitä, miten paljon asukasta kohden viher- ja lähivirkistysalueita pitää olla kaava-alueella. Ympäristöministeriön ohjeistus on kyllä jo olemassa, mutta ongelmana on Helteen mukaan se, että viheralueiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Golfkentätkin lasketaan virkistysalueiden pinta-alaan, vaikka niihin on asiaa vain lajin harrastajilla.
– Viheralueeksi ei kelpaa 20 metriä leveä käytävä, jonka keskellä menee kevyen liikenteen reitti, hän sanoo.
Tampereen Pispala on Helteen mukaan aivan ylirakennettu ministeriön ohjeisiin nähden. Samaa voi hänen mukaansa sano Helsingissä Keskuspuistosta.
– Pohjoisosassa tilanne on hyvä, mutta ne eteläisemmätkin alueet olisivat ihan yhtä tärkeitä säilyttää, hän kommentoi Helsingissä äskettäin hyväksyttyä yleiskaavaa, joka leikkaa osia Keskuspuistosta.
Sudenkuoppia lakiluonnoksessa
Eduskunnan käsittelyyn on tulossa uudistettu maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka tavoitteita sidottiin jo hallitusohjelmassa.
– Lakiin on tehty muutoksia, jotka toteutuessaan tulevat rapauttamaan demokraattista päätöksentekoa ja kaavoituksen sisällön valvontaa. Muutokset kuormittavat kansalaisten osallistamista, arvio Kaija Helle.
Yksi lakiluonnoksen sudenkuoppa on hänen mukaansa kuntien päätösvallan kasvattaminen kaavoituksessa.
– Valtion ympäristöviranomaisilta puolestaan vähennetään keinoja kaavoituksen ja rakentamisen lainmukaisuuden valvontaan. Tämä kasvattaa vähäisillä resursseilla toimivien ympäristöjärjestöjen ja asukkaiden vastuuta kaavojen sisällön ja laillisuuden seuraamisessa. Toteutuessaan tämä voi johtaa kuntakohtaisesti jopa mielivaltaisiin lopputuloksiin. Valtion ympäristövalvontaa ei voi siirtää kansalaisille.
Hallitusohjelman mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) rooli kaavoitus- ja rakentamisasioissa muutetaan konsultoivaksi ja niiden valitusoikeutta kaavapäätöksistä rajoitetaan.
– Valtion keskeinen ympäristöviranomainen ei siis jatkossa enää saisi ohjata kuntien maankäyttöä, vaan ainoastaan konsultoida.
Lisäksi niiden valitusoikeutta rajoitetaan merkittävällä tavalla.
– Näin siis esitetään, vaikka selvitykset osoittavat kiistatta ELY-keskusten valittavan harvoin. Tätä loogisen päättelyn helmeä on mahdoton ymmärtää, Helle sanoo.
Kolmas luonnon kannalta merkittävä heikennys koskee maisematyöluvan poistamista.
– Kunnat ovat voineet tällä vaikuttaa yleiskaava-alueiden metsien hakkuisiin. Nyt se ehdotetaan poistettavaksi kaikilta maa- ja metsätalousvaltaisilta alueilta. Muutos on metsäluonnon turvaamisen kannalta vahingollinen ja ehdotus on vailla perusteita, Helle sanoo.
lehti 