Hallituksen tiistaina eduskunnalle antama valinnanvapauslaki sai jo lausuntokierroksella kovaa kritiikkiä. Yli 600 lausunnosta alle kymmenessä prosentissa uskottiin, että uudistuksella on mahdollista saavuttaa kolmen miljardin säästöt. 71 prosenttia lausunnonantajista ei usko, että uudistus kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Ne ovat sote-uudistuksen keskeisimmät tavoitteet.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kävi läpi aamulla annetun esityksen. Hänen mukaansa kritiikin pohjalta hallitus on tehnyt pieniä viilauksia parempaan suuntaan, mutta ne eivät millään tavalla ratkaise soten isoja rakenteellisia ongelmia.
Andersson pilkkoo Facebookissaesitykset ongelmat neljään osaan.
Palveluketjut pirstoutuvat
Andersson kirjoittaa, että sote-keskusten palveluvalikoimaa on nyt laajennettu pitämään sisällään myös lyhytaikaisia sosiaalihuollon palveluita.
”Tämä luo uuden keinotekoisen rajan yksityisen sote-keskuksen ja maakunnan välillä, lyhytaikaisen tuen tarpeessa olevien pitäisi käyttää yksityisen sote-keskuksen palveluita ja pitkäaikaisen maakunnan liikelaitoksen.”
Neuvolapalvelut voivat jatkossa olla yksityisen firman sote-keskuksen tuottamia, mutta opiskelijaterveydenhuolto ja lastensuojelu ovat maakunnalla.
”Tällaisessa mallissa pompottelu toimipisteestä ja jonosta toiseen tulee jatkumaan, kuten myös tiedonkulkuun liittyvät ongelmat, kun ICT-järjestelmistä ei vielä ole tietoakaan.”
Järjestelmää monimutkaistavat lisäksi asiakassetelit ja henkilökohtaiset budjetit.
Kalliit potilaat julkisen vastuulla
Mahdollisuus niin sanottuun kermankuorintaan säilyy. Anderssonin mukaan maakunnan liikelaitos eli julkinen puoli kantaa edelleen vastuun kalleinta ja pitkäaikaista hoitoa vaativista potilaista.
”Yksityiset sote-keskukset saavat jatkossa verorahoitteisen korvauksen asiakkaiksi kirjautuneista, mutta silti työterveyshuollon kautta vaivansa hoitavista potilaista sekä yksityisiä palveluita omaan laskuun ostavista asiakkaistaan.”
Kallista hoitoa tarvitsevat lähetetään maakuntaan. Hallitus painottaa nyt potilaan sairastavuutta korvauksessa, mutta Anderssonin mukaan se ei millään riitä poistamaan tähän malliin liittyviä kustannusten siirtoon liittyviä ongelmia.
Haja-asutusalueilla asuvia ja kalllista hoitoa tarvitsevia yksityisiä yrityksiä saa vain ohjaamalla niille entistä enemmän rahaa.
”Kustannukset nousevat”
Palveluiden pirstoutumisen seurauksena kustannusten siirto julkiselle puolelle on Anderssonin mukaan mahdollista. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset nousevat nykyisestä, vaikka niiden pitäisi laskea.
Ensimmäisenä ongelmana tässä hän pitää hallituksen kolmen miljardin säästötavoitetta.
”Kun järjestelmä itsessään maksaa enemmän mutta kustannusten noususta pitää säästää, on se mahdollista vain karsimalla palveluita tai nostamalla asiakasmaksuja. Siitä kärsivät pienituloiset.”
”Toinen ongelma on se, että jos rahaa käytetään enemmän, se pitäisi ohjata heille, joilla on siihen suurin tarve. Nyt valittu malli ohjaa yhä suuremman osan resursseista suhteellisen terveille potilaille, sekä isojen firmojen katteisiin ja voittoihin.”
Neljänneksi hallituksen malli kasvattaa Anderssonin mukaan alueellista epätasa-arvoa.