Keskustelu EU:n tuesta Ukrainalle ja siitä, voiko tukeen käyttää Venäjän jäädytettyjä varoja, päättyi vihdoin yhteisymmärrykseen Euroopan parlamentin lokakuun täysistunnossa Strasbourgissa.
– Se oli tunteita herättävä keskustelu, vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen sanoo.
– Aiemmin on välillä ollut sellainen tunne, että on aika yksin sen kannan kanssa, että näitä varoja voitaisiin hyödyntää Ukrainan hyväksi.
”Nyt ainakin vaikuttaa siltä, että ratkaisu löytyy.”
Nyt tilanne on toinen.
– Siitä on konsensus tänä päivänä, mutta muutama kuukausi sitten ei todellakaan ollut. Silloin pidettiin esillä ajatusta, ettei Venäjän varoja ei voida käyttää, koska se olisi riski eurojärjestelmälle, hän toteaa.
– Nyt keskustelu on saatu onneksi sille tasolle, että kyse on suuremmasta asiasta kuin eurojärjestelmästä. Että kumpi on suurempi riski, se, että Venäjä voittaa Ukrainan ja kaataa koko yhteisön, vai se, että on haastavaa löytää ratkaisu jäädytettyjen venäläisten rahojen hyödyntämiseen.
Yhä naiivia suhtautumista
Kyllönen toteaa, että Ukrainalla pitää olla mahdollisuus puolustaa itseään.
– Tällaisena itärajalla asuvana suomalaisena on vaikea ymmärtää perusteluja muulle, Kyllönen sanoo.
Hänen mukaansa suomalaisen europarlamentaarikkojen keskuudessa ollaan pitkälti samalla kannalla, mutta on myös kuultu huolta eurojärjestelmän kohtalosta.
– Selkeästi europarlamentissa ylipäätään meillä, jotka työskentelemme ulkoasioita ja puolustusta käsittelevissä valiokunnissa, on ollut suoraviivaisempi suhtautuminen Venäjään pitemmän aikaa kuin muilla, Kyllönen sanoo.
– Suhtautuminen on tiukempi niillä edustajilla, joilla on käytännön näkemys sodasta ja siitä, millaisen riskin se muodostaa Euroopan tulevaisuudelle. Tieto lisää ymmärrystä sen suhteen, että nyt täytyy tehdä asioita nopeasti eikä voida odotella.
Lisäksi kannoissa näkyy maantieteellinen jakauma. Mitä kauempaa Venäjästä europarlamentaarikko tulee, sitä välinpitämättömämpi tämä on Ukrainan suhteen.
– Osassa maista suhtaudutaan yhä naiivisti Venäjän toimintamalliin ja luotetaan ajatukseen, että kyllä se siitä vielä muuttuu.
Kyllönen toteaa kuitenkin oppineensa sen, että mikään ei ole varmaa ennen kuin konkreettiset päätökset on tehty.
– Nyt ainakin vaikuttaa siltä, että ratkaisu löytyy, toivottavasti lähiaikoina. Ratkaisun pitää tulla päämiestasolta kuten politiikassa aina.
Koko Euroopan kohtalo
Kyllönen muistuttaa siitä, että Ukrainan kohtalo on Euroopan kohtalo.
– Huolestuttavinta on kansainvälisen yhteisön kyvyttömyys toimia. Missä on eurooppalainen johtajuus?, hän kysyy.
– Kun suurimpien maiden eli Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan johtajat ovat autoritäärisiä, tämän vastaparin pitäisi olla vahva. Mutta nyt Euroopasta ei kuulu järjen ääntä tai tasapainottavaa voimaa. Tästä seuraa se, että hulluus saa entistä suuremman vallan.
– Se, että Venäjän rahoista ei päästä sopuun, se kertoo kyvyttömyydestä panna asioita arvo- ja tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin rauha ja rauhan rakentaminen on edelleen eurooppalaisten elämän kivijalka. Eurooppalaisina meillä pitäisi olla oma vahva visio siitä, mihin pyrimme, mitä haluamme ja mitä rakennamme.
Hän muistuttaa siitä, että nyt varustaudutaan aitoa sotilaallista uhkaa vastaan.
– Jos emme kykene toimimaan yhdessä sitä vastaan, mikä on lopputulema?
uutiskirje 