Hallituksen pitäisi tiedottaa tällä viikolla, miten sote-uudistuksen aikataulu etenee. Viime viikolla pääministeri Juha Sipilä (kesk.) vähätteli perustuslakivaliokunnan muutosesityksiä. Hän arvioi korjaukseen menevän joitakin päiviä tai viikkoja, koska ”on kyse yhtiöittämisestä ja aikataulusta, ja ne saadaan kyllä korjattua nopeasti”.
Hallitus on ollut tietoinen, että sen esittämä sotelakipaketti ei läpäise kuivin jaloin perustuslakivaliokuntaa. Se on varautunut muuttamaan lakiesitystään. Muutokset voivat onnistua hallituksen kaavailemassa aikataulussa, jos virkamiehet painavat töitä yötä myöten.
Eri asia on, että miten toimeenpano onnistuu hallituksen kunnianhimoisen aikataulun mukaisesti sote-palveluissa. Sote-lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alussa ja perustelluista syistä maakunta voi hakea siirtymäaikaa vuoden 2020 loppuun saakka.
Maakuntien rahoitus on perustuslakivaliokunnankin lausunnon mukaan ongelmallinen, joskaan ei este niiden perustamiselle.
Aikataulu mättää pahasti
Perustuslakivaliokunta on listannut ison joukon toimeenpanon aikataulutukseen liittyviä ongelmia. Nämä ongelmat eivät ratkea muuttamalla vain lakipykäliä, vaan ne vaativat muutoksia sosiaali- ja terveyspalvelujen käytännöissä. Näissä töissä on yli 100 000 ihmistä.
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan ”uudistuksen toimeenpano edellyttää mittavan määrän erillisiä toimeenpanoon liittyviä vaiheita. Asianmukainen toteuttaminen ehdotetussa aikataulussa on erittäin epätodennäköistä jopa käytännössä mahdotonta”.
Hallituksen esityksen toimeenpano aiheuttaa vakavan riskin sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaiselle saatavuudelle kattavasti koko maassa, jos valinnanvapaus ajetaan sisään. Se saattaa johtaa kriisiin vuonna 2019.
Aivan kuten vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on todennut: Ongelmat eivät ratkea luopumalla pelkästä pakkoyhtiöittämisestä.
Sote-uudistus on ainutlaatuinen. Se on mittava, ja se kattaa yli puolet kuntien budjeteista. Hallitus toimii luvattoman vastuuttomasti, ellei se ota aikalisää valmisteluun ja toimeenpanoon.
Maakuntien liikkumatila rajallinen
Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. Maakuntien toiminta kaavaillussa muodossa ei takaa yhdenvertaisten sote-palvelujen saatavuutta koko maassa. Yhdenvertaisuus on taattava myös siirtymäaikana.
Maakuntien on luotava oma organisaationsa ja käytäntönsä ennen kuin ne pystyvät johtamaan ja valvomaan yli 17 miljardin sote-budjetin tehokasta käyttöä. Niiltä puuttuvat yhtenäiset ITC-palvelut. Näitä tarvitaan, jotta ylipäänsä palvelujen ohjaus ja valvonta olisi mahdollista.
Maakuntien rahoitus on perustuslakivaliokunnankin lausunnon mukaan ongelmallinen, joskaan ei este niiden perustamiselle. Maakunnat eivät saa verotusoikeutta. Niiden budjetit ovat valtion peukalon alla. Käytännössä valtiovarainministeriö saa vahvan vallan, kuten on saanut jo nykyisin valtion talouspäätöksissä.
Maakunnan on kyettävä turvaamaan palvelujen saatavuus. Maakunnat rahoittavat palvelut valtion budjetista sekä asiakasmaksuilla. Uhkana on, että palvelut huonontuvat nykyisestä. Saattaa syntyä tilanne, että maakunnan rahat eivät riitä.
Hallituksen on muutettava esitystään, että maakunnat voivat tuottaa itse palveluja. Oma tuotanto kuitenkin mahdollistaa ainakin teoriassa yhdenvertaisten palvelujen tarjoamisen koko maassa. Investoinnit jäävät valtion valvonnan alaisiksi.
Demokratia uhkaa kättelyssä jäädä marginaaliin
Hallitus on suhtautunut maakuntavaaleihin ylimielisesti ja vähätellen. Niitä katsotaan sitten, kun muu lainsäädäntö on saatu kuntoon.
Tämä on aivan loogista hallituksen toimintaa. Se oli valmis yhtiöittämään kunnalliset palvelut, mikä olisi merkinnyt palvelujen tuottamisen siirtymistä kansanvallan ulottumattomiin. Tämän toteaa myös perustuslakivaliokunta. Maakunnille olisi jäänyt konserniohjauksen tyyppinen keino puuttua yhtiöiden toimintaan.
Maakuntavaalit ovat kuitenkin verrattavissa etenkin kuntavaaleihin, vaikka maakunnille ei tulekaan samanlaista itsehallinnollista asemaa. Maakuntavaalien järjestäminen presidentinvaalien yhteydessä on vähintäänkin kyseenalaista.
Aikataulu on liian nopea uusille vaaleille. Aivan kuten RKP:n puheenjohtaja Anna-Maija Henriksson on todennut: Pitäisi tietää mistä äänestää.