Metsäkeskustelussa arvot ajavat tutkimustiedon edelle

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

EU:n ympäristövaliokunnan äänestyspäätös metsien hiilinielujen laskentatavasta kuohuttaa Suomessa, josta hallitus haaveilee biotalouden suurvaltaa. Valiokunnan linjaus siitä, että metsien määrän kehitystä verrataan vuosiin 2000–2012, uhkaa sotkea tai ainakin vaikeuttaa hallituksen suunnitelmia.

Kritiikin pääkohde on siis ollut se, että metsien tulevaa hiilinielua verrattaisiin menneisyyteen määritettyyn vertailujaksoon.

Tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteen laitokselta sanoo, että jos asiaa katsotaan tutkimuksen näkökulmasta ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta, niin silloin koko maapallolla pitäisi saada aikaan sellainen kehitys, jossa fossiilisten polttoaineiden päästöt pienenevät ja samanaikaisesti hiilinielut vahvistuisivat.

– Tämähän on sanottu jo Pariisin sopimuksessa. Jos näin ei toimita, ei myöskään saavuteta 2 tai 1,5 asteen tavoitetta, Liski muistuttaa. Siten vertailu menneeseen on hänen mukaansa sopusoinnussa ilmastotieteen kanssa.

Mutta seuraavaksi tullaan hänen mukaansa mutkikkaampaan kysymykseen, johon ei ole tieteellistä vastausta.

Suomella jo kyllin iso?

Valiokuntapäätöstä kritisoivat sanovat, että Suomessa hiilinielu on jo niin iso, että pysymme linjassa Pariisin sopimuksen kanssa, vaikka hiilinielu hiekan pienenisikin.

– Tämä ei ole tieteellinen vaan arvokysymys, Liski sanoo.

Liski viittaa Suomen viimeisimpään energia- ja ilmastostrategiaan, jota varten tehdyn valtioneuvoston kanslian rahoittaman selvityksen mukaan vuoteen 2030 mennessä fossiilisten polttoaineiden päästöt pienenevät, mutta koska samalla metsien hiilinielut pienenevät, nettopäästöt pysyvät samalla tasolla.

– Mutta tämä ei kyllä ole ilmastonmuutoksen hillintätavoitteen mukaista kehitystä, Liski sanoo.

Asia voidaan nähdä valtioiden välisenä taakanjakokysymyksenä. Mutta jos kaikki maat ajattelisivat kuten Suomi, ilmastonmuutosta ei Liskin mukaan pystyttäisi hillitsemään.

Suomi voi valita linjansa. Ajatella olevansa se poikkeuksellinen maa, jossa on jo niin iso hiilinielu, että sieltä voidaan vähän leikatakin.

– Luonnontieteiden tehtäväksi jää selvittää, millaiset ilmastovaikutukset sillä on, Liski lisää.

Nuori metsä ja tukkimetsä?

Hallituksen biotalouden kärkihanke perustuu kasvavaan nuoren metsän käyttöön. Taustalla on väittämä siitä, että metsiä kannattaakin hakata aika nuorena, koska siinä 30–40 vuoden iässä ne kasvavat nopeimmin ja tällöin toimivat kaikkein nopeimpina hiilinieluina.

On totta, Liski sanoo, että metsät kasvavat nopeimmin 30–40 vuoden ikäisinä.

– Mutta siitä ei voida vetää johtopäätöstä, että metsiä kannattaisi hiilitalouden kannalta pitää tämänikäisinä.

Jos metsät hakattaisiin aina siinä iässä, jolloin keskimääräinen kasvu maksimoituisi, Etelä-Suomen puut pitäisi Liskin mukaan hakata 50–60 vuoden iässä, ja tällöin kyllä biomassan tuotanto maksimoituisi.

– Mutta keskimääräinen hiilivarasto jäisi paljon pienemmäksi kuin silloin, jos metsän annetaan kasvaa pidempää.

Puuston hiilivarasto pienenee biomassan tuotantoa maksimoitaessa Liskin mukaan jopa muutamia kymmeniä prosentteja verrattuna nykyiseen kiertoaikaan 70–80 vuoteen. Asiaa on selvitetty jo 1990-luvun lopulla. Tuo kasvuaika perustuu puun arvon maksimointiin suhteessa investoinnin kestoon. Ja tukkipuustahan saadaan parempi hinta.

Harhaanjohtavaa

Nuorena hakattavasta metsästä saadaan isoin mahdollinen biomassa ulos käytettäväksi metsäteollisuuden tuotteisiin. Nyrkkisääntö Liskin mukaan on se, että jos metsiä pidetään nuorina, niistä saadaan paljon puuta, jolla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Jos puiden annetaan kasvaa vanhemmiksi, puuta saadaan vähemmän, mutta metsään varastoituu enemmän hiiltä.

Mutta Liski muistuttaa, että pienikokoinen puu ei kelpaa niin hyvin pitkäaikaisiin kohteisiin, kuten rakennuksiin.

– Nuoren metsän käyttökohteet ainakin nykyisillä puunkäyttötavoilla ovat sellaisia, joissa hiili säilyy puusta valmistetuissa tuotteissa vähemmän aikaa. Joten se tuotteissa varastossa oleva hiilimäärä ei kasva ollenkaan niin paljon kuin mitä se metsästä korjattava puumäärä kasvaa. Jos annetaan kasvaa pidempään, saadaan tukkipuuta, jota voidaan käyttää pitkäaikaisempiin kohteisiin.

– Tästä kaikesta pitäisi nyt löytää ratkaisu, joka ottaa huomioon hiilivaikutukset ja ilmastovaikutukset yleisemmin, taloudelliset vaikutukset ja sen mihin kohteisiin sitä puuta tarvitaan. Hokema siitä, että nuori metsä on hiilitalouden kannalta paras, on puutteellinen ja harhaanjohtava, Liski sanoo.

Esimerkkinä muille

Voisi kysyä, tekeekö Suomi tarpeeksi ilmastotekoja.

Liski sanoo, että aina voidaan väittää, että jos metsää ei käytettäisi Suomessa niin sitten käytettäisiin ehkä muualla.

– Mutta se ei ole ilmastonmuutoksen kannalta hyvä väittämä, koska nyt pitäisi parantaa ilmastovaikutuksia kaikkialla, jossa ilmastomuutoksen ongelmaa saataisiin hillittyä.

Liski muistelee Suomen ilmastopolitiikassa ja -teoissa eläneen ajatuksen olemisesta esimerkkinä muille maille.

– Jos tämä on lähtökohta ja halutaan, että Suomen ilmastoratkaisut olisivat laajemminkin käytössä, se pitää ottaa ilmastopolitiikan suunnittelussa huomioon. Se tuo Suomelle uuden, laajemman vastuun, Liski sanoo.